Ke 15.10.2014
Keksin tänään, kun olin yhdessä haastattelussa, että oikeastaan ‘ymmärtämisessä’ ei ole kyse mistään binäärisestä lopputuloksesta. Siis että ei ole niin, että kuulija tai lukija joko ‘ymmärtää’ tai ‘ei ymmärrä’. Vaan kyse on jatkumosta. Siis eriasteisesta ‘ymmärtämisestä’ tai ‘ei ymmärtämisestä’. Ts. vastaanottaja ymmärtää n määrän elementtejä puheesta tai tekstistä. Sen jälkeen hän voi lisätä ymmärrystään korjausprosessien avulla. Ymmärtämisessä sinänsä on kyse elementtien liittämisestä aiempaan tietämykseen (ts. aiempaan ymmärrykseen). Tästä syystä jotkut ymmärtävät uutta enemmän ja/tai nopeammin kuin muut: heillä on syystä tai toisesta enemmän aiempaa ‘ymmärrystä’, johon voi liittää uusia elementtejä. Tehoton ymmärrys saattaa perustua aiemman ymmärryksen jäsentymättömyyteen tai puutteellisiin korjausprosesseihin. Tehokas ymmärrys puolestaan perustuu hyvin jäsentyneisiin ja laajoihin ymmärrysverkostoihin sekä toimiviin korjausprosesseihin. Joka tapauksessa pointti on siis se, että ymmärryksessä on kyse prosessista – jota voidaan määritellä parhaiten jatkumolla – eikä binäärisestä lopputuloksesta.

Tällaista tänään tällä suunnalla. 🙂

(Hieman myöhemmin samana päivänä): Ja tässä vielä vähän pohdintaa ymmärtämisen ‘korjausprosesseista’:

Korjausprosessi (puhe): Kuulija palaa takaisin päin korjausaloitteiden avulla joko konkreettisesti kysymällä suullisesti (kuten osoitettu keskustelunanalyysissa) tai sitten esittämällä kysymyksen itselleen omassa mielessään. Kummassakin tapauksessa kysymys kohdistuu elementtiin/kokonaisuuteen, jonka kuulija on ymmärtänyt mielestään riittämättömästi suhteessa tavoitteeseensa. (Yksilölle riittää eriasteinen ymmärrys eri tilanteissa riippuen mm. motivaatiosta.) Kyse on puheessa mainittujen elementtien liittämisestä aiempaan ymmärrykseen, jonka piiriin kuuluvat sekä laajempi meneillään oleva puhekonteksti että kuulijan koko aiempi ‘ymmärrysverkosto’. “Korjausliikettä” näiden välillä tapahtuu, kunnes kuulija on saavuttanut ymmärrystavoitteensa. Tämän jälkeen ymmärrysprosessi suuntautuu jälleen eteenpäin.

Korjausprosessi (teksti): Sama kuin yllä, paitsi että korjausaloitteet sekä ymmärrystavoitteen saavuttaminen konkretisoituvat silmänliikkeinä. (Ts. “korjausliikkeiden” aikana silmänliikkeet suuntautuvat pääasiassa taaksepäin, kun taas ymmärrystavoitteen saavuttamisen jälkeen lukijan silmänliikkeet suuntautuvat jälleen tekstissä eteenpäin. Silmänliiketutkimukset ovat antaneet näyttöä tästä.) Ja laajemman meneillään olevan ‘puhekontekstin’ sijaan kyse on siis tietenkin tässä laajemmasta meneillään olevasta ‘tekstikontekstista’.

To 16.10.2014

Kekkasin tänään bussissa, että mielestäni tuo teoria ‘ymmärtämisen luonteesta’ on pääpiirteissään sovellettavissa myös ‘oppimisen luonteeseen’.

La 18.10.2014

Niin, tosiaan, tuli mieleen, että onhan tuo teoria sovellettavissa pääpiirteissään myös ‘muistamisen luonteeseen’.

Ke 2.4.2014

Saimme tänään kuvia Sophie vauvauinnista. Siellä oli kuvaaja paikalla viime sunnuntaina. Kuvat ovat mielestäni niin hyviä, että täytyy pistää niitä tännekin.

Bruno Gonzalez heittää Pascal Guilleminiä Bercyn näytöksessä helmikuussa 2014. (Kuva lainattu Bruno Gonzalezin kotisivuilta.)

Pe 28.3.2014

Tänään alkoi Bruno Gonzalezin leiri Helsingin Kaapelitehtaalla. Olisin tietysti tahtonut olla mukana tatamilla, mutta polveni on edelleen niin kipeä, että en olisi millään pystynyt treenaamaan. Pystyn kyllä vetämään treenejä, mutta en pysty itse treenaamaan, koska ukemit ja jopa lukkotekniikoiden alasmenot sattuvat polvessa niin paljon. Aion tosin osallistua leirin bokken-treeneihin. Niitä onkin mukavasti peräti kolme kappaletta. Eli en missaa koko leiriä kuitenkaan vaan pelkästään aseettomat treenit. Ja niitäkin aion olla katsomassa niin paljon kuin suinkin ehdin. Ehkä jopa koko leirin ajan. Ainakin tänään sain pelkästään katsomalla niin paljon ideoita omiin treeneihimme, että katsominen todellakin maksoi vaivan.

Treeneissä oli tänään teemana chudan tsukin vastaanotto, jossa lähdettiin liikkeelle gyakuhanmista, otettiin lyönti vastaan takakädellä ja tehtiin etukädellä kesagirimainen leikkaus. Aluksi vastaanottoa treenattiin erilaisten harjoitteiden kautta. Vastaanotossa oli tavallaan kolme vaihetta: ensimmäisessä vaiheessa nostettiin käsi ylös, toisessa vaiheessa otettiin lyönti takakädellä vastaan ja kolmannessa vaiheessa leikattiin etukädellä kesagirimaisesti hyökkääjän käden päälle. Välillä tehtiin niin, että kontakti pidettiin takakädellä ja välillä etukädellä. Välillä takakäsi tuotiin lähelle lantiota ikään kuin vedettäisiin miekka tupesta. Tekniikoina tehtiin shihonage ura ja nanaime iriminage. Muita tekniikoita ei tehty koko treenissä. Sen sijaan samaa vastaanottoideaa sovellettiin myös gyakuhanmi katatedoriin ja jodan tsukiin. Näin Brunon näyttävän sitä jollekulle myös shomenuchista. Edessä Bruno havainnollisti ideaa useaan otteeseen bokkenin ja shinain avulla ja puhui mm. uken roolista. Se ei näyttänyt ollenkaan helpolta. Bruno on todella vaikuttavan korkealla tasolla. Hän on mm. äärimmäisen nopea ja tarkka, ja hänen liikkumisensa on todella kaunista.

Tatamilla oli paljon porukkaa. Sali oli aivan täynnä. Huomenna leiri onneksi pidetään Ju-jutsu Klubin salilla, joka on selvästi isompi kuin Awasen sali. Meidänkin seurasta oli paikalla tosi mukava määrä porukkaa tänään. =) Ylipäänsä seurassamme on tällä hetkellä tosi paljon väkeä, mutta tosi mukavaa, että jengi on innostunut käymään myös leireillä, ja jopa oman seuran ulkopuolella. =)

Polveeni pistettiin tiistaina pistos, jonka pitäisi auttaa rustovaurion paranemisessa. Mutta kuulemma se alkaa tehota vasta noin 3-4 viikon kuluttua. Dääm. Viime päivinä polvi on ollut pikemminkin kipeämpi kuin yleensä, mutta sekin on kai normaalia. Mm. Teemu Selänteelle on pistetty samanlainen piikki polveen, ja ainakin hänellä se tehosi erään mainoksen mukaan hyvin. Toivotaan, että minullakin. Myös olkapääni on edelleen jonkin verran kipeä. Luulen, että myös siihen joudutaan pistämään joku piikki. Käyn fysioterapiassa sekä polven että olkapään takia.

Muuten äitiysloma on sujunut oikein hyvin. Olen käynyt Sophien kanssa eri harrastuksissa (jumppa, uinti ja muskari) ja lisäksi käymme joka päivä noin tunnin vaunulenkillä. Tilasin netistä juoksuvaunut, jotta pystyisin alkaa käydä Sophien kanssa juoksulenkeilläkin. Vaunut tulivat jo, mutta emme ole vielä ehtineet kokeilemaan niitä. Olen edelleenkin tehnyt myös jonkin verran töitä ja käynyt yliopistolla joissakin tilaisuuksissa. Työskentely pitää mieleni virkeänä. Muuten tylsistyisin. Mutta tietysti vauvanhoito vie suurimman osan ajastani tällä hetkellä.

La 29.3.2014

Päivä kului leirin merkeissä. Aamulla ensimmäisenä oli tunnin bokken-treeni. Treenasin koko ajan Markun kanssa. Teemana oli liike, jossa bokken nostetaan uken eteen kuraidachi-asentoon, uke pyyhkäisee sen pois shomenuchi-lyönnillä, ja siitä tehdään sitten kirigaeshin kautta yokomenuchi. Sitä tehtiin sekä shomenuchi, jodan tsuki että chudan tsuki -hyökkäyksiin. Se oli tosi kiinnostavaa.

Bokken-treenin jälkeen siirryin sivuun katsomaan puolentoista tunnin aseetonta treeniä. Siinä Bruno jatkoi bokken-treenin teemaa nerokkaasti. Ensin chudan tsuki otettiin vastaan siten, että toisella kädellä leikattiin uken lyövän käden päälle ja toisella kädellä tehtiin gyakuyokomen -tyyppinen atemi ohimoon. Siitä sitten tehtiin sotokaitennage ja shihonage ura. Sitten samaa ideaa sovellettiin jodan tsukiin. Vastaanotto tehtiin silloin kolmessa vaiheessa: ensin otettiin etukädellä vastaan, sitten takakäsi otti kontaktin ja sitten etukäsi teki gyakuyokomen-tyyppisen atemin ohimoon. Tämän jälkeen tehtiin tenkan uken taakse, jolloin päädyttiin gyakuhanmiin. Siitä tehtiin kokyonage. Sitten samaa sisäänmenoa sovellettiin shomenuchiin ja siitä sitten tehtiin uchikaitennage. Välillä uke sai hyökätä millä tahansa hyökkäysmuodolla, ja torin piti tehdä siitä jokin tekniikka (nanaime iriminage, shihonage ura, kokyonage tai uchikaitennage). Lopuksi tehtiin gyakuhanmi katatedorista kotegaeshi. Sitten samaa leikkausideaa, jota käytetään katatedori-otteen irroituksessa, sovellettiin chudan tsukiin ja tehtiin siitä kotegaeshi. Myös horjutusvaiheessa piti ajatella leikkaamista eikä käden kiskomista.

Tauko kesti vain 1,5 tuntia. Vietin sen Harrin, Markun ja Brunon kanssa Kaapelitehtaan kahvilassa. Oli mukavaa jutella heidän kanssaan. Bruno vetää leirejä melkein joka viikonloppu ja matkustelee ympäri maailmaa Siperiasta Brasiliaan.

Iltapäivätreenitkin alkoivat tunnin bokken-osuudella. Treenasin taas koko ajan Markun kanssa. (Markku on toinen Kaapelitehtaalla treenaavan Awase-seuran päävetäjistä.) Tässä treenissä jatkettiin edelleen ekassa treenissä aloitettua kirigaeshi-ideaa, mutta liike tehtiin toiselle puolelle (uken sisäpuolelle). Se on huomattavasti vaikeampaa. Sitä tehtiin eri hyökkäyksiin (shomen, jodan tsuki ja chudan tsuki). Lopuksi uke sai hyökätä miten tahansa ja siitä sitten tehtiin kyseinen liike jommallekummalle puolelle.

Bokken-osuuden jälkeen siirryin taas sivuun katsomaan. Muilla oli edessä vielä peräti kahden tunnin aseeton osuus. Siinä tehtiin aluksi “pyörähdys-kotegaeshia“, ensin katatedorista ja sitten chudan tsukista. Tämän jälkeen palattiin eilen opittuun sisäänmenoon, jossa lähdetään gyakuhanmista, otetaan lyönti ensin takakädellä vastaan ja leikataan sitten kesagirimäisesti uken käden päälle. Tästä tehtiin shihonage. Lisäksi chudan tsukista tehtiin ikkyo. Jossain vaiheessa treenattiin myös jodan tsukin sisäänmenoa samankaltaisesti kuin bokken-treenissä. Siitä tehtiin myös shihonage. Jossain vaiheessa uke sai hyökätä joko chudan tsukilla, jodan tsukilla, shomenuchilla tai yokomenuchilla, ja siitä tehtiin shihonage. Lopuksi Bruno veti tosi kiinnostavan venyttelysession. Kolmen tunnin treeni oli todella taidokkaasti rytmitetty.

Päästyäni kotiin sain saman tien vauvan syliin, ja Axel totesi: “Sun ongelma.” Vauva kuitenkin nukahti aikaisin ihan itsestään. Hän joi pullollisen maitoa siten, että piti itse pulloa. (Todellakin!) Ja sen jälkeen hän simahti sohvalle. Kannoin hänet sänkyyn jo ennen kahdeksaa.

Maanantaina olen menossa taas lääkärille. Silloin minulta todennäköisesti otetaan verikokeita. Tarkoituksena on sulkea pois se vaihtoehto, että minulla olisi nivelreuma. Raskaus nimittäin altistaa nivelreumalle, ja kun minulla on ollut useita kuukausia vaivoja useassa nivelessä (polven ja olkapään lisäksi myös kyynärpäässä, joskaan se kipu ei vielä ole kovin voimakasta), on syytä tsekata veriarvotkin.

Su 30.3.2014

Tämän aamun bokken-treeni oli yksi rankimpia asetreenejä, jossa olen ollut aikoihin. Teimme nimittäin eilisiä kirigaeshi-liikkeitä eri hyökkäysmuodoista (shomen, jodan tsuki, chidan tsuki) ensin kahta ja sen jälkeen useaa hyökkääjää vastaan. Se oli eräänlaista randoria bokkenilla: uket saivat hyökätä miten tahtoivat, ja torin piti vain pärjätä siinä jotenkin. Se vaati tosi paljon keskittymistä ja oli fyysisestikin jonkin verran rankkaa. Tosi hyvä bokken-treeni kyllä! Täytyy pitää mielessä tuo randori-idea. Se oli tosi kiinnostava.

En ehtinyt tänään jäämään katsomaan aseettomia treenejä, koska piti ehtiä vauvauintiin. Tosi antoisa viikonloppu joka tapauksessa. =)

Huomenna sitten reumakokeet… En tiedä, koska saan tulokset, mutta laitan ne sitten tähän blogiinkin, kun kerran avauduin asiasta täälläkin. Vähän jännittää, vaikka en uskokaan, että minulla on nivelreuma. Minulla ei nimittäin ole ollut nivelissä turvotusta, eikä suvussamme ole ollenkaan reumaa. Mutta ihan hyvä varmaan sulkea pois reuman mahdollisuus.

Ma 31.3.2014

Kävin tänään reumakokeissa. Lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että todennäköisesti kyse on vain siitä, että minulla on paljon urheiluvammoja, jotka kiukuttelevat raskauden jälkeen. Eli että kyse olisi vain siitä, että kehoni ei ole vielä toipunut raskaudesta. Hän piti reumaa epätodennäköisenä. Verikokeet otettiin joka tapauksessa. Saan tulokset torstaina.

To 3.4.2014

Sain tänään reumatestin tulokset: ei ole reumaa. Kaikki veriarvot olivat täysin normaaleja. =) Vanhat urheiluvammat ne siis vain kiukuttelevat raskauden jälkeen. Mutta nyt tuntuu kyllä siltä, että se polvipistos olisi alkanut jo vähän vaikuttaa. Pystyin eilen yllättävän hyvin treenaamaan polveni kanssa. Ja olkapää on ollut parempi jo jonkin aikaa. Eiköhän tää tästä. =)

Ke 12.3.2014

(Klo 22.07): Jess! Juuri, kun olin valittanut kipeää polvea, tapahtuikin ihme: yhtäkkiä polveni olikin tänään treeneissä todella yllättävän hyvä! En ole varma, mitä on tapahtunut, mutta yhtäkkiä se todellakin on yllättävän paljon parempi kuin aikaisemmin. Luulen, että se johtuu fysioterapialiikkeistä, joita opin netistä ja joita olen tehnyt muutaman päivän himassa aika aktiivisesti. Pystyin tänään treenaamaan lähes normaalisti. Jipii!!! Kyllä fysioterapia on ihme juttu. Suosittelen lämpimästi kaikille, joilla on jotain vammoja! =)

Nyt en enää ole kovin huolissani raskauskiloistakaan. Koska jos nyt saan kulutukseni nostettua takaisin lähes normaalille tasolle (joskaan en ihan heti vauvan takia ehdi savateen), niin kyllä raskauskilotkin saavat kyytiä. Ei varmasti mene montaa kuukautta, niin olen saanut jäljellä olevat seitsemän raskauskiloa pois. =)

I’m back!!! =)))))) On ihan eri fiilis sekä kehossa että mielessä, kun sain yhdet kunnon treenit alle.

Sophie viime viikonloppuna hoidossa Axelin vanhemmilla

Ke 12.3.2014

Tällä hetkellä mieltäni ja kehoani vaivaa kaikkein eniten polviongelma. Kävin viime viikolla magneettikuvauksessa, ja kävi ilmi, että polvessa on rustovaurioita. Sen sijaan kierukka ja nivelsiteet näyttäisivät olevan kunnossa, eikä polvessa ole nivelrikkoa. Odotan parhaillaan vastaanottoaikaa Hyvärisen Eerolle, joka on tunnettu polviortopedi. Aika on parin viikon päästä. Sitten toivon mukaan selviää, että miten tästä eteenpäin. Voi olla, että polvea hoidetaan fysioterapialla, tai sitten voi olla, että siihen täytyy tehdä tähystysleikkaus. Toivotaan, että polvi saadaan kuntoon, koska tällä hetkellä se kyllä häiritsee tosi tehokkaasti treenaamistani.

En myöskään pysty pitämään jalkaa pitkään koukussa, mistä on haittaa normaalissa elämässäkin. Esim. bussissa istuessa jalka pitäisi aina saada suoraksi jo muutaman minuutin matkan jälkeen, eikä suoristamiseen ole aina tilaa. Kun kävimme Axelin kanssa kuukausi sitten Tampereella katsomassa Les Misérables -musikaalia, jalan suoristaminen oli tosi suuri ongelma. Istuimme nimittäin eturivissä, missä oli tosi vähän jalkatilaa. En mahtunut suoristamaan jalkaani varsinaisessa jalkatilassa, joten oli pakko nostaa se aina välillä suoraksi orkesterisyvennyksen katon päälle… Se oli tietysti äärimmäisen kiusallista, mutta ei mahtanut mitään. Oli vaan pakko… 8-/ Joudun myös aina nousemaan tuolilta ylös niin, että pistän painon toisen jalan päälle. Tosi raihnainen olo. Polvivaivoihin en ole kovin tottunut, koska niitä minulla ei ole ollut juurikaan aikaisemmin. Joku pieni rasitusvamma vain oli joskus.

Olkapään osalta tilanne on tällä hetkellä parempi. Sen puolesta pystyisin jo treenaamaan lähes normaalisti. Kävin maanantaina fysioterapiassa ja sain sieltä jumppaohjeet. Minun pitäisi tehdä lyhyt olkapääjumppa kolme kertaa päivässä tyyliin koko loppuiän… Siten voisin mahdollisesti estää nivelrikon etenemisen. Muutenhan joskus parinkymmenen vuoden päästä olkapäähäni saatetaan joutua pistämään tekonivel. Fysioterapeutti oli sitä mieltä, että jumppaamalla olkapäälläni on edellytyksiä tulla selvästi paremmaksi kuin se on nyt. Liikelaajuutta pitäisi pystyä lisäämään selvästi. Mutta se vaatii siis jatkuvaa työtä. Huomaan kuitenkin jo parin päivän jumppaamisen jälkeen, että niistä liikkeistä on hyötyä. Olkapää on nyt jo hieman vetreämpi kuin ennen. Se on tietysti motivoivaa. =)

Lisäksi minulla on siis prokkiksena laihduttaminen. Pitäisi saada kaikki raskauskilot pois, ja mielellään vähän enemmänkin. Olen jo onnistunut pudottamaan muutaman kilon. Olen pysynyt ihan hyvin dieetissäni. Olen rikkonut sitä vain viikonloppuisin, ja silloinkin melko vähän. Painonpudotus olisi kuitenkin nopeampaa, jos pystyisin treenaamaan. Nythän en varsinaisesti voi treenata. Vedän vain treenejä tekemättä kovin paljon itse mitään siinä samalla (normaalistihan treenaan koko ajan itsekin treenejä vetäessäni). Joudun siksi pudottamaan painoa melkein pelkällä ruokavaliolla, mikä on tietysti hankalampaa kuin jos kulutukseni olisi lisäksi normaalilla tasolla. Mutta ei voi mitään. Näin nyt tällä hetkellä. Tärkeintä on, että olen pysynyt hyvin dieetissäni, ja että paino on kuitenkin pudonnut jo muutaman kilon. Putoaminen varmasti nopeutuu sitten, kun joskus pääsen taas treenaamaan normaalisti.

Päivät ovat kuluneet lähinnä tavallista äitiyslomalaisen elämää viettäessä. Pääasiassa aika menee vauvanhoidon merkeissä. Lisäksi olen kyllä yrittänyt tehdä jonkin verran töitäkin, ja tietysti aina on myös seuran hallinto hoidettavana. Sophie ei onneksi ole erityisen vaikea tapaus. Pikemminkin luultavasti melko helppo. Mutta onhan vauvanhoidossa silti tietysti paljon tekemistä. Viime viikolla aloitimme maidon lisäksi soseet. Axel osti ensimmäiseksi mauksi peruna-parsakaalisosetta, mikä ei minusta ollut välttämättä paras mahdollinen valinta, koska en erityisemmin itse pidä parsakaalista. Sophiekaan ei vaikuta erityisemmin pitävän siitä. Eilen hän yrjösi koko annoksen ruokalapulle, eikä tänään mennyt kovin paljon paremmin. No, toivon mukaan hän pitää muista mauista enemmän. Makuja pitää kokeilla yksi kerrallaan, jotta tietää, mistä allergiaoireet tulevat, jos niitä ilmenee. Vielä Sophiella ei ole ilmennyt allergiaa eikä mitään muitakaan ongelmia. Hän on ollut koko ajan täysin terve, mikä on tietysti hienoa.

Sophie 4 kk

Pe 28.2.2014

(Klo 22.26): Sophie menee nukkumaan noin klo 21 joka ilta. Sen jälkeen alkaa oma aikani. Tosin Axel hoitaa vauvaa viitenä päivänä viikossa niihin aikoihin, kun vedän treenejä (maanantai- ja keskiviikkoiltaisin, tiistai- ja perjantaiaamuisin sekä lauantaiaamupäivisin). Savateen en ole vielä pystynyt palaamaan enkä tiedä, koska se on ajankohtaista. On kuitenkin hieman ikävä niitäkin treenejä…

Äitiysloma on sujunut ihan hyvin. Sophie herää ensimmäistä kertaa toisinaan klo 4 yöllä, toisinaan klo 6, toisinaan vasta klo 7 tai hieman sen jälkeen. Annan hänelle ruokaa (en imetä vaan annan hänelle ruokaa pullosta), vaihdan vaipan ja kannan hänet sen jälkeen sänkyymme nukkumaan. Sitten seuraa pari – kolme tuntia katkonaista unta, minkä jälkeen on taasi syöttämisaika. (Tiistai- ja perjantaiaamuisin vedän treenit, joten silloin Axel huolehtii aamusyöttämisestä, ellei Sophie sitten herää jo ennen aamutreeniaikaani, jolloin minä voin syöttää hänet.) Sen jälkeen meillä on joinakin päivinä joku harrastus: tiistaisin käymme Laajasalon keskustassa muskarissa, torstaisin käymme Kampissa vauvajumpassa ja sunnuntaisin samassa paikassa vauvauinnissa. Viimeksi mainitussa Axelkin on mukana. Muuten harrastamme Sophien kanssa kahdestaan. Olen pitänyt tosi paljon kaikista harrastuksistamme, ja Sophiekin on vaikuttanut nauttivan niistä. Olemme ihan stressissä, koska joskus keväällä on musiikkiopiston kevätkonsertti, jossa myös Sophien muskariryhmä esiintyy… 8-/ (Pelkään, että mokaan jotain ja mokaan täten samalla Sophien ensimmäisen julkisen esiintymisen… 8-/ )

Harrastustemme lisäksi olemme käyneet melkein joka päivä noin tunnin vaunulenkillä, jonka kohteena on ollut Laajasalon keskusta. Olemme käyneet siellä eräässä kahvilassa, jossa olen syönyt kuudella eurolla päivän keiton (hintaan kuuluu myös juoma, leipä ja kahvi). Samalla olen tehnyt päivän ostokset. Vaunulenkit ovat ihan hyvä tapa saada liikuntaa, raikasta ulkoilmaa ja aikaa yhdessä vauvan kanssa.

Olen myös yrittänyt tehdä jonkin verran töitä. On joitakin kiinnostavia prokkiksia, joita olen tahtonut työstää myös äitiyslomani aikana. Ja lisäksi on tietysti seuran hallinto, jota on pitänyt hoitaa. Aluksi pidin Sophieta kantoliinassa. Välillä hän on ollut imetystyynyn päällä sylissä. Viime aikoina olen pitänyt häntä turvakaukalossa keittiön pöydällä. Parhaiten pystyn tietysti työskentelemään silloin, kun hän nukkuu. Muuten se on vähän niin ja näin.

Sophie turvakaukalossa keittiön pöydällä

Axelin kanssa olemme käyneet risteilyllä Tallinnassa sekä musikaalia kuuntelemassa Tampereella. Tallinnan-risteily oli hääpäivämatkamme. Yövyimme laivalla DeLuxe-luokan hytissä ja kävimme Tallinnassa shoppailemassa muutaman tunnin. Tampereella kävimme kuuntelemassa Les Misérables -musikaalia Tampereen teatterissa ja yövyimme Sokos Hotel Ilveksessä. Kummatkin reissut olivat oikein onnistuneita ja rentouttavia. Sophie oli niiden aikana hoidossa isovanhemmilla.

Itselläni on ollut viime viikkoina prokkiksena myös painonpudotus. Olen onnistunut pudottamaan 4,5 kiloa. Se on ihan hyvä alku. Minullehan tuli 12 raskauskiloa, joten vielä pitäisi pudottaa 7,5 kiloa. Kyllä ne tästä vähitellen lähtevät… Se on ihan varma. Syön pääasiassa salaattia, keittoa, ruisleipää ja rahkaa. Juuri muuta en syökään. (Juon tosin edelleen tosi paljon kahvia, mutta sehän ei lihota.) Yritän saada kaikki raskauskilot lähtemään tämän kevään aikana. Tällä viikolla olen aloittanut myös lenkkeilyn nopeuttaakseni painonpudotusta ja saadakseni kuntoa nousemaan.

Raskauskilojen lisäksi minua vaivaavat tällä hetkellä nivelongelmat. Minulla on kipua sekä vasemmassa olkapäässä että oikeassa polvessa. Vasen olkapäähän on leikattu kolme kertaa. Se meni noin 15 kertaa sijoiltaan vuosina 1999-2000. Siitä syystä olkapäähän on nyt kehittynyt nivelrikko, mikä on tietysti veemäistä. Tammikuussa onnistuin saamaan siihen tulehduksen ja jonkun pienen venähdyksen. Nyt olkapäässä on jonkinlainen tulehduksen jälkitila. Nivelrikon lisäksi siis. Nivelrikkoa aletaan nyt hoitaa fysioterapialla. Olkapääortopedi sanoi, että jumppaamalla saatan saada sen parempaan kuntoon kuin missä se on ollut vuosiin! Odotan siis innolla jumppaohjeita. Polven kohtalo ei ole vielä selvinnyt. Menen polviortopedin vastaanotolle ensi tiistaina. Sen jälkeen tietää sitten enemmän. Lenkkeillessä polveen ei juurikaan satu, mutta aikidossa siihen sattuu ihan sikana. En tajua, mikä sitä vaivaa. Polveani ei ole koskaan leikattu, eikä siinä ole ollut mitään vakavia vammoja aiemmin. Pelkkiä pieniä rasitusvammoja sun muuta pientä. No, ortopedi osaa varmaan kertoa, että miten tästä eteenpäin.

Mitään muuta erikoista ei oikeastaan ole tapahtunut. Olen viettänyt rauhallista äitiyslomalaisen elämää, mikä on ollut ihan mukavaa vaihteeksi. Vauvan kanssa on ollut mukavaa, mutta ikävöin silti hieman töitä ja muuta tavallista arkea. No, mutta siihen ehtii varmaan vielä palata. Pitäisi vain yrittää nauttia tästä hetkestä. 🙂