Kuvaamme pientä leffapätkää karonkkaani varten (toivottavasti sellainen joskus tulee…) laitoksemme tiloissa Helsingin yliopiston Metsätalossa 19.-20.7.2008. Mukana prokkiksessa ovat lisäkseni Tung Bui ("miespääosa"), Harri-Pekka Virkki (ohjaaja), Pekka Sipilä (kuvaaja) ja Aino Manninen (sivuosan esittäjä ja avustaja). Sairaan siistiä!! Kävin juuri ostamassa kuvauksia varten kolme muovikassillista sapuskaa. Jännä fiilis! Olemme harjoitelleet leffassa tehtäviä tekniikoita Tungin ja H-P:n kanssa kolmisen viikkoa. Eilen kaikki tuntui jo olevan aika hyvin hallussa. Minulla vain on jostain syystä ollut tänään niskat ihan totaalisen jumissa. Täytyy toivoa, että huomenna olen kuitenkin täydessä iskussa! =)

La 19.7.2008

Ensimmäinen kuvauspäivä on nyt takana. Oli TODELLA hauskaa, ja aika kului nopeasti. Mikään kevyt lomailupäivä tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa ollut… Itse asiassa varmaankin yksi intensiivisimpiä päiviäni pitkään aikaan. Minun, Pekan ja Ainon osalta päivä alkoi jo klo 8.15, jolloin tapasimme Meido-kanin salilla Päijänteentiellä. Saimme sieltä kahdeksan tatami-palaa lainaan kuvauksiimme (Stadikan tatamit ovat siellä kesän ajan säilytyksessä käyttämättöminä). Tatamien roudaaminen Pekan auton lavalta Metsätalon viidenteen kerrokseen oli yllättävän työlästä, mutta sen jälkeen kaikki alkoi sujua joutuisasti.

Leffamme juonta en viitsi tässä vielä kovin tarkkaan paljastaa, mutta karkeasti sanottuna kyse on siitä, että minä esiinnyn pätkässä omana itsenäni tämän vuoden maaliskuussa, jolloin tein laitoksella todella pitkää päivää saadakseni loppusuoralla olevan väitöskirjani valmiiksi. Huomaan, että kahvikuppini on tyhjä, ja lähden keittämään kahvia. Matkalla kahvihuoneeseen törmään kuitenkin käytävällä Tungin hahmoon, joka on murtautunut laitoksen tiloihin, jne., jne. Ja siitä alkaa sitten hillitön takaa-ajoa ja matsaus. Tyyliltään pätkä on kevyt ja humoristinen, joskin siinä on myös aika paljon aksöniä… ;;;-)

Olimme tänään paikalla laitoksella noin klo 17.30 asti, ja saimme jo suuren osan filmiä kuvattua. Kolme tekniikkaa ja jonkin verran näyttelijätyötä jäi kuitenkin vielä huomiselle. Mitään pahoja loukkaantumisia ei onneksi sattunut. Tung tosin satutti takaperin voltissa toisen ranteensa ja minä puolestani teloin yhdessä ukemin X-alastulossa vähän toista peukaloani. Kummallekaan ei kuitenkaan onneksi käynyt pahasti. Pieniltä lommoilta olisi varmaankin vaikea välttyä tällaisissa (itse ainakin tiestin jo etukäteen, että se alastulo sattuisi jonkin verran; en vain ollut varma, mihin kohtaan tarkalleen ottaen). Varsinkin Tungin hahmo tekee niin paljon kaikkea niin hurjaa, että on hyvä, että mitään pahempaa ei sattunut. Myöskään mitään materiaaleja ei hajonnut (edes se lasiseinä ei hajonnut, vaikka Tung juoksi sitä pitkin ylös ja ponnisti siitä taaksepäin volttiin). 

H-P on aivan loistava ohjaaja. Hän on saanut minusta irti paljon sellaista, jota en todellakaan olisi itse osannut kaivaa esille. Vasta nyt ymmärrän, miten tärkeä ohjaajan rooli todellakin on. Ilman häntä leffastamme olisi tullut todella paljon huonompi. Tuntuu jopa siltä, että ei siitä olisi tullut ilman häntä oikein mitään. Ja tietenkään siis emme olisi pystyneet tekemään pätkää ilman Pekkaa, joka toimii prokkiksessa kuvaajana ja leikkaajana. Pekka on töissä YLE:llä ja on siis kokenut ammattimies. Hänellä oli mukana kaksi kameraa ja kasoittain muita kuvausvehkeitä. Kuvamateriaali näytti minusta oikein korkeatasoiselta (varsinkin ykköskameralla otettu). Se näytti minusta ihan yhtä tarkalta kuin telkkarissakin.  

Sapuskaa jäi tältä päivältä yli ainakin kaksi muovikassillista. Ei kukaan oikein malttanut syödä mitään. Fiilis oli jotenkin niin intensiivinen, ja aika kului niin nopeasti, että ei ehtinyt tulla kovin usein ruoka mieleen. Illalla kuvausten jälkeen oli tosi ryytynyt olo. Etenkin jalat tuntuivat tosi raskailta kaiken sen ryntäilyn jälkeen. (Niskat sen sijaan ovat olleet tänään ihan ok, ainakin eiliseen verrattuna.) Olo on siis onnellinen, mutta väsynyt. Saunominen illalla lisäsi vielä raukeuden tunnetta. Täytyy yrittää saada kunnon yöunet alle, jotta jaksaa taas lennellä huomenna. Minun täytyykin huomenna tehdä mm. kuolleen lehden ukemeita.

Su 20.7.2008

Toinenkin kuvauspäivä on nyt pulkassa. Jess! Olipas pitkä päivä. Aloitimme aamulla klo 9.30 ja lopetimme kuvaukset vasta noin klo 18.30, minkä jälkeen veimme vielä Pekan kanssa tatamit takaisin Meido-kanin salille. Kuvattavana oli tänään vain kolme tekniikkaa, mutta niissä oli aika paljon haastetta. Erityisesti yksi potkuyhdistelmähyökkäys, johon lopulta teen "pää-iriminagen", oli monimutkainen ja vaati melko paljon ottoja. Kuolleen lehden ukemini tuntuivat menevän ihan hyvin, tai ainakaan en satuttanut niissä itseäni ollenkaan. Muutenkaan tänään ei sattunut mitään loukkaantumisia. Olimme tosin kumpikin Tungin kanssa aamulla ihan jumissa eilisen jäljiltä. Jalkani olivat reisistä nilkkoihin asti niin jäykät ja raskaat, että tuntui siltä kuin olisi yrittänyt jumpata haarniska päällä. Lisäksi niskoissa tuntui aamulla jonkin verran jumitusta. Pitkähkön lämmittelyn jälkeen kroppa alkoi kuitenkin vähitellen taipua, ja heti kun kamera kävi, kropassa kulki niin sähäkkä energiavirta, että mitään kipua tai jäykkyyttä ei todellakaan muistanut! Tekniikoiden lisäksi tänään kuvattiin paljon näyttelijätyötä (minua työhuoneessani nukkumassa, Tungia käytävällä hiippailemassa, Ainoa siivoojana ala-aulassa, jne.). Iltapäivällä alkoi jo jonkin verran väsyttää, mutta H-P:n ja Pekan jatkuva into ja energisyys kameroiden takana saivat minutkin pysymään hereillä.

Oli siis aivan mahtava viikonloppu!!! Varmasti yksi sellainen viikonloppu, jonka muistan loppuikäni ja johon palaan mielelläni ajatuksissani yhä uudestaan. Oli tosi hienoa toimia sellaisessa porukassa, joka meillä oli kasassa. Tietenkin jo pelkkä esiintyminen Tungin kanssa olisi ollut mahtavaa, mutta sen lisäksi oli todella suuri onni prokkiksen kannalta, että niin ammattitaitoiset kaverit kuin H-P ja Pekka suostuivat tulemaan siihen mukaan! Myös Ainoa tietenkin tarvittiin. On myös todettava, että paikkana Metsätalo tarjosi lähes täydelliset puitteet tuollaisen pätkän kuvaamiseen (erityisesti näin heinäkuisena viikonloppuna, jolloin siellä ei ollut ketään). Oli siis tosi hienoa, että saimme luvan kuvaamiseen laitokselta ja rakennuksen ylivahtimestarilta.

Olen isoäitini (eli 'Mummon') 90-vuotispäivillä Sulkavalla 12.-13.7.2008.

(Jätän viikonlopun ajaksi kannettavani ihan ypöyksin kotiin kaikkine tiedostoineen ja internet-yhteyksineen… Rankka ero meille molemmille… *niisk*!)

Su 13.7.2008

Mummon 90-vuotispäivät menivät hyvin, vaikka sää ei ollutkaan kovin suotuisa (mutta sadesäänhän pitäisi tietää pitkää ikää, joten siinä mielessä oli ihan normaalia, että juuri Mummon synttäripäivänä satoi, vaikka muut päivät ovat olleet aurinkoisia viime aikoina…) Viikonloppu oli kuitenkin suhteellisen ryydyttävä, koska matka landelle on sen verran pitkä. Samalla kyydillä kanssani matkustivat Pauliina ja lapset, joten autossa oli aikamoinen hulina koko matkan ajan (Roopella ja Ronjalla virtaa riittää ja ääntä lähtee…).

Juhlissa oli kymmeniä vieraita, mutta kaikki mahtuivat hyvin mukaan, koska saranikin oli sisustettu juhlakuntoon. Äiti ja Eila (äidin veljen vaimo) olivat tehneet kovasti töitä juhlien eteen, ja kaikki sujuikin mielestäni hienosti. Sapuskaa oli tosi paljon, ja jäi sitä ylikin. Ohjelmassa oli mm. Pauliinan kirjoittaman kronikan luku ja pastorin puhe (maalla on tapana, että paikkakunnan pastorikin osallistuu tällaisiin tapahtumiin). Tietenkin Mummolle myös laulettiin, ja kaikki kävivät vuorotellen onnittelemassa häntä. Mummo oli virkeänä ja tuntui olevan tyytyväinen juhliinsa. Moni kävi myös tutustumassa navetan vintille rakennettuun suvun "museoon", joka tehtiin alun perin serkkuni Elinan häihin. Museossa on esillä Viitaharjussa käytettyjä vanhoja esineitä, kuten Ukon vanhoja maanviljelysvälineitä ja suksia sekä Mummon vanhoja keittiövehkeitä.

Irja-Mummo on tehnyt elämäntyönsä maatalon emäntänä Viitaharjun tilalla, ja hänen keittiö- ja käsityötaitonsa ovat täten erinomaiset ja kovasti suvun arvostamat. Hän on kotoisin Rantasalmelta ja harrasti nuorena innokkaasti kansantanssia. Koulussa häntä oli kannustettu jatkamaan opintoja opettajaseminaariin asti. Mummo päätti kuitenkin mieluummin ryhtyä maatalon emännäksi. Hän jäi ensimmäistä kertaa leskeksi Ukon serkun, Toivon, kaaduttua sodassa. Muutaman vuoden tämän jälkeen hän meni naimisiin Ukkomme, Aarnen, kanssa ja sai tämän kanssa neljä lasta, joista toiseksi vanhin on mutsini, Terttu. Lapsenlapsia Mummolla on seitsemän ja lapsenlapsenlapsiakin jo viisi. Luoteeltaan Mummo on tosi kiltti, ahkera, rauhallinen, ymmärtäväinen ja eläinrakas. Luulen, että hän on myös melko ujo (ainakin, jos vertaa äänekkääseen ja temperamenttiseen Ukkoon). Mummo jäi toisen kerran leskeksi vuonna 2000 ja joutui tämän jälkeen muuttamaan pois maatilalta, Sulkavan kirkonkylään. Ilmeisesti hän on kuitenkin viihtynyt kirkonkylälläkin ihan hyvin, koska näkee siellä säännöllisesti muita ihmisiä ja pääsee joka tapauksessa käymään Viitaharjussakin melko usein. Henkisesti Mummo on vielä teräskunnossa (ei tippaakaan dementiaa, vaikka ikää on siis jo 90 v.) ja fyysisestikin hän on kuitenkin ikään nähden varsin vetreä (pystyy liikkumaan ilman apua ja asumaan omassa asunnossa). Täyttä häkää kohti 100-vuotispäivää siis!! =)

Olin juhlien jälkeen tosi väsynyt ja menin "hetkeksi aikaa" lepäämään talon pihassa olevaan vanhaan aittaan. Nukuin lopulta kolmisen tuntia ja missasin siksi suuren osan suvun illanvietosta: suuri osa sukua oli nimittäin kokoontunut saraniin syömään grillattua sapuskaa ja juomaan… ööh… kaikenlaista. Ja meitsi vain makasi aitassa koivet ojossa! Jostain syystä väsytti ihan sikana. Olenkin nukkunut kesäkuun alusta lähtien todella poikkeuksellisen paljon (mutta toisaalta olin nukkunut koko kevään ja talven poikkeuksellisen vähän). Ehdin kuitenkin mukaan grillijuhliin vähäksi aikaa, ja myöhään illalla kävin vielä Pauliinan kanssa uimassa ja saunomassa rantamökillä. Yön nukuin Pauliinan ja lasten kanssa rantamökin vieressä olevassa pienessä aitassa.

Nukuimme Pauliinan kanssa pitkään (yllättäen…), joten päivä jäi melko lyhyeksi. Ehdin kuitenkin käydä vakiolenkilläni (n. 8 km) vanhalla Tunnilan kaupalla (joka ei ole ollut toiminnassa enää varmaan 15 vuoteen), krossailla mönkijällä metsäteitä pitkin ja pelata erän mölkkyä tätini Helin ja serkkuni Juhon kanssa. Päiväkahvien jälkeen lähdimme sitten ajamaan takaisin Keravalle. (Yhtä härdelliä koko matka…) Huomenna lähden heti aamusta takaisin Helsinkiin.

Olen landella Sulkavalla (Itä-Savossa) 20.-29.6.2008. En luultavasti pääse siellä ollenkaan nettiin. Tarvittaessa minua voi yrittää tavoittaa kännykästä.

Hyvää juhannusta kaikille! =)

Pe 27.6.2008 (klo 13.42): Jihuu! I'm back!! Palasimme sittenkin jo tänään, koska säät eivät olleet kovin suotuisat, ja enon tekemä lattiaremontti talolla häiritsi vähän lomailufiilistä (vaikka tietenkin siis tosi hyvä juttu, että hän viitsii tehdä sen remontin). Viikko landella kului ihan mukavasti, mutta on silti tosi kiva päästä taas takaisin kaupunkiin.

La 28.6.2008

Landella oli siis ihan mukavaa. En ollutkaan pitänyt oikein minkäänlaista lomaa ties kuinka pitkään aikaan (jos esim. Pariisiin ja Moskovaan suuntautuneita treenimatkojani ei lasketa sellaisiksi), koska joululomakin meni melkein kokonaan SKY Journalin taittoa tehdessä. Ja siis kulunut kevät oli todellakin kokonaisuutena tähänastisen elämäni veemäisintä aikaa. Poltin itseni pahasti loppuun ja pelkäsin syystäkin hetkittäin, että sekoan ihan totaalisesti. Anyway, juuri nyt fiilis on ihan ok. Pieni etäisyys kaikkeen teki varmasti ihan hyvää. Sinänsä melko vähäpätöisetkin ongelmat saattavat joskus kasvaa ihan järjettömiin mittakaavoihin, jos niihin ei saa mitään etäisyyttä.

Menomatkan Sulkavalle (Tunnilan kylään, Viitaharjun sukutilallemme) matkustin tätini Helin ja serkkujeni Juhon ja Eveliinan kanssa. Juhannusaattoa vietettiin perinteiseen tapaan saunoen, juhannuskokkoa poltellen ja makkaraa paistaen. Paikalla oli jälleen kerran aika paljon porukkaa: Mummo (äitini äiti, joka täyttää kohta 90 v.), vanhempani, Pauliina (isosiskoni), Roope ja Ronja (Pauliinan lapset), Hannu-eno (äidin isoveli) ja Eila (Hannun vaimo), Heli-täti (äidin pikkusisko), Eveliina-serkku (Hannun ja Eilan nuorempi tytär) ja Juho-serkku (Hannun ja Eilan poika). Sunnuntaina paikalle saapui myös Elina-serkku (Hannun ja Eilan vanhempi tytär) lapsiensa Taavin ja Lyylin kanssa. Ja lisäksi paikalla oli tietysti koko ajan Pedro (vanhempieni koira)!

Juhlat jatkuivat aaton jälkeen vielä juhannuspäivänäkin, jolloin mutsi ja faija viettivät 35-vuotishääpäiväänsä. Suvussa on ollut tapana mennä naimisiin juhannuksena: myös äitini kummatkin veljet ovat menneet naimisiin juhannuksena. Häät on tietysti aina pidetty Viitaharjussa.

Myös niinä päivinä, jolloin mitään juhlia ei ollut, sapuskaa oli tarjolla parin tunnin välein. Maalla on ollut tapana syödä viisi kertaa päivässä, eikä rasvaa, suolaa ja sokeria ole perinteisesti kovin paljon vältetty (nykyään niitä tosin jo vältellään jonkin verran mm. mutsin ansiosta/painostuksesta, kun Ukko ei ole enää kapinoimassa vastaan; Mummo kyllä edelleenkin kysyy usein huolissaan, onko suolaa varmasti laitettu tarpeeksi…). Minäkin sain viikon aikana viime aikoina hieman hakusessa olleet ruokahaluni ainakin hetkellisesti takaisin (en tosin ole varma, onko se pelkästään hyvä asia…). Sapuskaa oli tarjolla niin usein ja niin paljon, että mättämiseltä ei vain voinut mitenkään välttyä.   

Olin etukäteen hieman ahdistunut siitä, miten saisin aikani kulumaan lomapäivinäni. Suunnittelin siksi itselleni väljän aikataulun, jonka puitteissa toimisin. Ensin mietin, mitä kaikkea tahtoisin väljästi kategorisoituna tehdä. Päädyin tällaisiin kategorioihin: kuntoilu, tutkimus, lukeminen. Sen jälkeen mietin, mikä olisi sopiva tuntimäärä kutakin kategoriaa kohti per päivä. Päädyin tällaiseen jakoon: kuntoilu 2h, tutkimus 2 h, lukeminen 4 h. Täten kahdeksan tuntia jokaisesta päivästä olisi korvamerkitty, jolloin "irrallista aikaa" (syömiseen, telkkarin katsomiseen ym. hengailuun) jäisi kuitenkin ihan riittävästi, enkä käyttäisi koko päivää esim. pelkkään tutkimukseen (mikä olisi vähän tyhmää lomalla) tai pelkkään löhöilyyn (minkä seurauksena olisin luultavasti tylsistynyt ja ahdistunut varsin nopeasti). Tämä osoittautui minun kohdallani ihan hyväksi systeemiksi, kun en pyrkinytkään noudattamaan sitä liian orjallisesti. Käytännössä tuntimäärät eivät aina ihan pitäneet, mutta pääsääntöisesti homma toimi ihan hyvin niin.

Kuntoilun osalta harrastin pääasiassa lenkkeilyä. Viitaharjulta lähtee kylälle päin mäkinen hiekkatie, joka on suorastaa ihanteellinen lenkkeilyyn. Hölkkäsin sitä pitkin noin 7-8 kilsan lenkin yhden kerran Eveliinan kanssa ja sen jälkeen joka päivä yksikseni. Tahtini oli ihan rauhallinen, mutta tie oli myös sen verran mäkinen, että lenkki tuntui suhteellisen rankalta. Lisäksi joinakin päivinä kävin illalla tekemässä peruskuntotreeniä: mäkivetoja (ihan loivassa mäessä vain), loikkia, pomppuja, varjonyrkkeilyä, jne. Venyttelin joka päivä. Välillä tuli myös tehtyä muutama lihaskuntoliike. Uimassa kävin vain kerran, koska ilmat olivat viileät. Ainakaan kunto ei hirveästi laskenut viikon aikana, koska tänään hölkkäsin Keravalla Sompion purtsalla kahdeksan kilsaa, ja se tuntui melko kevyeltä maaston tasaisuuden vuoksi. Paino on kuitenkin luultavasti pikemminkin noussut, koska landella tuli siis safkattua ihan jatkuvasti.

Tutkimustunteja pyrin rajaamaan mahdollisimman tehokkaasti, koska muuten olisin helposti saattanut taas jumittua kannettavan ääreen. Tahdoin kuitenkin kirjoitella ihan kevyellä tahdilla (vain 2 h päivässä) eteenpäin yhtä artikkelin raakiletta, jota työstän tällä hetkellä Dimitri Voilmyn kanssa. Eteni se silläkin tahdilla kuitenkin vähäsen viikon aikana, ja ajatukset pysyivät vetreinä. Siten sain myös päivittäisen naputtelutarpeeni tyydytettyä (kun en kerran päässyt nettiinkään…).

Aika lukemiselle oli yksi parhaita asioita lomassa… Luin usein selvästi enemmänkin kuin vain neljä tuntia päivässä: Hesaria (kerrankin oikein antaumuksella ajan kanssa!), kieliä (venäjää ja italiaa), Napoleonin elämänkertaa (Herman Lindqvistin mielenkiintoinen teos vuodelta 2004), jne. Kaikki lukemani oli juuri sopivan kevyttä, mutta kuitenkin riittävän informaatiopitoista pitämään mieleni virkeänä. Toimiva strategia siis. Toisaalta olisi ollut kiva ottaa luettavaksi jotakin ihan uutta (joltain ihan uudelta alalta siis), mutta en viitsinyt, koska pelkäsin, että olisin uppoutunut siihen niin perinpohjaisesti, että en olisi lopulta muuta tehnytkään (kuin yrittänyt ymmärtää jotain tyyliin neurologiaa, tai vastaavaa).

Keskiviikkona kävimme Taidekeskus Retretissä, Punkaharjulla. Päänäyttely esitteli Ellen Thesleffin tuotantoa. Muissa näyttelyissä esiteltiin mm. Leonardo da Vincin käsikirjoitusten pohjalta tehty
jä koneita, suomalaisten taidegrafiikan kärkinimien (mm. Kuutti Lavosen) töitä sekä Savonlinnan taidelukiossa opiskelleiden nuorten nykytaiteilijoiden töitä. Oikein mielenkiintoinen kokemus. En ollutkaan käynyt Retretissä moneen vuoteen.

Torstaina kävimme Mummon asunnolla Sulkavan kirkonkylässä. Samalla tuli muutenkin kierreltyä kirkonkylää. Kävimme tietenkin myös viemässä kukkia Ukon haudalle ja katsomassa sankarihautoja.

Rantamökillä kävin tällä kertaa saunomassa ja uimassa vain yhden kerran, koska ilmat olivat niin viileät. Yöt nukuin talon pihassa olevassa vanhassa aitassa. Aitta on rakennettu jo joskus 1800-luvulla, joten tunnelma siellä on viehättävän vanhanaikainen. Sähköjä siellä ei tietenkään ole (eikä oikeastaan ikkunoitakaan), joten siellä on aina pimeää. Myös kalusteet ovat siellä pääsääntöisesti tosi vanhoja. Ainoa huono puoli oli, että siellä oli vähän turhan kylmä välillä (pari viimeistä yötä nukuin siksi melko huonosti).

Katsoin serkkuni Juhon kanssa telkkarista kaikki viikon aikana tulleet EM-fudismatsit. Juho on varsinainen asiantuntija, joten matsien katsominen hänen kanssaan oli ihan mielenkiintoista ja viihdyttävää. Välillä Helikin liittyi seuraamme. Muut olivat siinä vaiheessa yleensä jo nukkumassa. 

Tämän päivän olen viettänyt rauhassa Keravalla. Huomenna aion palata taas kotiin Kallioon. Alan jo ikävöidä normaaleja arkipuuhiani, joskin ehkä hieman kevennetyllä ja varioidulla ohjelmalla. 

Alla on joitakin Pauliinan kameralla otettuja kuvia juhannusreissulta: 

Meitsi juhannuspäivänä

Pauliina ja Hannu-eno juhannuskokolla

Elina-serkku ja Pauliina lapsineen

Mummo

Pauliina ja lapset Muurahaissaaren edustalla

Pauliina aitan portailla

Pedro juhannuskokolla

Mutsi ja faija juhlistamassa 35-vuotishääpäiväänsä

Mutsi ja faija juhannuksena 1973…

Tällaista järjestellään tällä hetkellä…(Päivi, kaksi Minnaa, Marjo, Hartmut ja meitsi):

CONFERENCE ANNOUNCEMENT

Dialogic Language Use 2: Constructing Identity in Interpersonal
Communication

Helsinki, Finland
August 19-21, 2009

Identity is a broad, complex and increasingly topical issue in a variety
of fields such as sociolinguistics, pragmatics, discourse analysis,
linguistic anthropology and language learning and teaching, where
identity is primarily regarded as a social phenomenon. In other words,
the self and other are positioned in interpersonal communication where
the roles and relationships are expressed, established and negotiated.
But how exactly is this done? Some theoretical and methodological
approaches highlight those aspects of identity that relate the concept
to macro-level demographic categories like class, gender, ethnicity and
age, while others focus on identities emerging in specific interactions.
So, what is the role of an abstraction like social class, on the one
hand, and situated meaning-making, on the other? Which linguistic forms
are relevant in identity work? And what kind of methods can we employ to
broaden our understanding of language and identity?

The conference on Dialogic Language Use 2 aims at understanding the
complexity of identity by bringing together scholars from diverse
theoretical and methodological backgrounds and creating theoretical and
methodological interfaces between macro- and microanalytic approaches,
quantitative and qualitative methods, spoken and written language, and
the synchronic and diachronic perspectives. The conference focuses on
English, German and Romance languages.

The conference is organized by the Modern Language Society of Helsinki
and the proceedings of the conference will also be published by the
Modern Language Society in the series Mémoires de la Société
Néophilologique. The conference languages are English, French, German,
Italian and Spanish.

The first conference on Dialogic Language Use was organized by the
society in March 2004 and the conference proceedings were published in
2006 as the volume Dialogic Language Use (Helsinki, Modern Language
Society).

The call for papers will be circulated in the autumn 2008.

The organizing committee

Minna Palander-Collin, Minna Nevala, Päivi Sihvonen, Mari Lehtinen,
Marjo Vesalainen and Hartmut Lenk

For more information, contact
[email protected] (English)
[email protected] (German)
[email protected] (Romance languages)

Su 8.6.2008

Vietin eilisen päivän 'Aikidoa yli rajojen' -tapahtumassa Vantaalla. Tapahtuma pidettiin Myyrmäen jalkapallohallissa, ja sen järjesti Vantaan Jukara ry. Tapahtuma kesti kaikkiaan kolme päivää (itse olin paikalla vain lauantaina), ja siihen sisältyi yhteensä 18 tuntia harjoituksia. Ideana oli, että eri "koulukuntia" edustavat suomalaiset aikido-ohjaajat vetivät kukin vuorollaan tunnin harjoitukset, joihin kaikki kiinnostuneet saivat osallistua. Tavoitteena oli luoda tapahtuma, jossa kokoonnutaan yhteen ja tehdään yhteistyötä yli tyylirajojen: vetäjät pääsivät esittelemään kukin omaa tapaansa ohjata harjoituksia ja tehdä tekniikkaa, ja harjoittelijat pääsivät näkemään ja kokeilemaan erilaisia treenitapoja.

Mielestäni tapahtuma onnistui oikein hyvin. Porukkaa oli paikalla yllättävänkin paljon; kukaan ei ainakaan lauantaina joutunut vetämään treenejä tyhjälle salille, vaikka treenejä oli peräti yhdeksän tuntia putkeen! Tatami oli kuitenkin niin suuri, että ahdasta ei ollut. Tunnelma oli mielestäni vilpittömästi innostunut ja utelias. Kenenkään tyyliä ei oudoksuttu tai väheksytty (vaikka tyylit todellakin saattoivat parin tunnin sisällä vaihdella ihan laidasta laitaan ja vaikka jotkut ohjaajat olivat tietenkin selvästi kokeneempia kuin toiset), vaan kaikkien oppeihin suhtauduttiin mielestäni arvostavasti ja mielenkiinnolla. Myös käytännön järjestelyt toimivat hyvin: Auno piti mikin avulla huolta aikataulun noudattamisesta ja muiden tiedotusten välittämisestä. Illalla viimeisten treenien jälkeen ohjelmassa oli saunomista ja pieni illanvietto saunan oleskelutilassa.

Vedin itse tapahtumassa kahdet harjoitukset: yhdet aikuisille ja yhdet junioreille. Ohjaamani aikuisten harjoitukset olivat suunnilleen parhaaseen mahdolliseen aikaan (klo 11.00-12.00), joten porukkaa oli paikalla todella yllättävän paljon. Jos olisin arvannut etukäteen, että porukkaa tulee niin paljon, olisin varmasti jännittänyt vetämistä jonkin verran. Nyt en osannut jännittää juurikaan, koska olin viime hetkeen asti odottanut huomattavasti pienempää osallistujamäärää. Porukkaa oli niin paljon, että en itse oikeastaan treenannut ollenkaan harjoitusteni aikana: kuljeskelin vain ympäri salia ja yritin hallita tilannetta parhaani mukaan. Treeneissäni oli kaksi teemaa: ukemit ja yokomenuchi. Ukemeissa vedin mm. kuolleen lehden ukemia, jossa onnistuin myös hieman telomaan itseäni (varoitin treenaajia liikkeen vaarallisuudesta, ja teloin sitten saman tien itseni… kukaan muu ei kuitenkaan huomannut sitä). Satutin taas rintalastani, jonka hajotin nimenomaan tuossa ukemissa joskus kymmenkunta vuotta sitten. Nyt rintalastaan sattuu aina silloin tällöin, jos tulen vähänkään huonosti alas kuolleen lehden ukemista (on se nytkin vielä vähän kipeä, mutta eiköhän se aika pian taas mene ohi). Lisäksi vedin mm. leimasin-ukemia ja tobikoshi ukemia. Yokomenuchista teimme udekimenagea, kotegaeshia, kokyonagea, nikyota ja sokumen iriminagea. Aika paljon siis loppujen lopuksi tunnissakin ehtii vetää kaikenlaista, jos rytmi on intensiivinen.

Junnutreenit puolestaan olivat sikäli vähän turhauttavat meidän ohjaajien kannalta, että osallistujia oli vain muutama. Olinkin sanonut Aunolle etukäteen, että osallistujamäärä junnutreeneissä lienee hyvin vähäinen Budoleirin päällekkäisyyden ja loma-ajan takia. Junnuille tahdottiin kuitenkin järjestää parit treenit, joista toiset vedin minä ja toiset Konttilan Jani (Raision Ryhdistä). No, mikäs siinä. Menihän se aika siinä sitten lopulta, mutta tuntui se kyllä vähän pitkältä (varmaankin myös junnujen mielestä), koska osallistujia oli siis liian vähän. Onneksi paikalla olevat junnut olivat kuitenkin melko innokkaita ja käyttäytyivät enimmäkseen hyvin. Jani oli kuulemma vetänyt heille jotain kontaktiharjoituksia, ja minä päätin jatkaa samalla linjalla. Lisäksi vedin perinteiseen tapaani jonkin verran erilaisia ukemi-harjoitteita.

Omien treenieni lisäksi osallistuin treenaajana kolmeen harjoitukseen: Antin, Rainer Variksen (Suomen Ki-Aikido Yhdistys) ja Reijo Jalon (Nokian Aikidoseura Misogi) treeneihin. Kaikki olivat mielestäni oikein hyviä. Rainerin tekniikka ja ohjaamistapa eroaa tietenkin jonkin verran omastamme, mutta sain hänen treeneistään joitakin ihan hyviä ideoita, joita voimme varmasti soveltaa myös omiin treeneihimme. Rainerilla on poikkeuksellisen havainnollinen ja hauska tapa selittää asioita. Reijon treenit olivat mukavaa basic-settiä: pääsi treenaamaan neutraalia perustekniikkaa rennossa ilmapiirissä. Reijo vaikuttaa mielestäni vaatimattomalta ja hyväntuuliselta ohjaajalta, jonka treeneissä on varmasti mukavaa käydä. Antin treenit olivat vauhdikkaat ja teknisesti mielenkiintoiset. Niissä oli mukavan reipas rytmi, ja sain niistä myös monta teknistä ideaa (erityisen paljon kiinnostuin eräästä yokomenuchi kotegaeshin muodosta, jonka Antti veti; todella näppärä ja mukavan tuntuinen muoto!).

Omasta seurastamme paikalla oli minun ja Antin lisäksi Aino, Pasi ja Dima. Aino treenasi ainoana kaikista osallistujista KAIKKI yhdeksän treeniä putkeen!! =) Aikamoinen suoritus! Edes minä en ole koskaan treenannut YHDEKSÄÄ tuntia putkeen! Voi sitä nuoruuden intoa… (muistoja… *niisk*)

Tänään kroppani jokainen lihas on ollut IHAN jumissa! Siis niin jumissa kuin vain voi olla! Erityisesti jalat, takapuoli ja selkä ovat ihan tiltissä. En tosin usko, että jumitus johtuu niinkään eilisestä, vaan pikemminkin varmaankin niistä torstai-illan nyrkkeilyn peruskuntotreeneistä. Ja lisäksi perjantaiaamuna tuli siis treenattua Pekan kanssa suhteellisen vauhdikkaasti. Tänään en olisi pystynyt tekemään mitään fyysistä. Oli siis pakko pitää totaalinen lepopäivä. Muutenkin olen tänään tuntenut itseni tosi väsyneeksi. Nukuin viime yönä kymmenen tuntia. Siltikin olen nukahdellut pitkin päivää vähän väliä milloin mihinkin. No, onneksi minun ei olisi tarvinnutkaan tänään tehdä mitään erityistä. Pieni lepo toisinaan on varmaan ihan hyvä.    

To 5.6.2008

Jessus, että oli rankat treenit! Varmaan rankimmat, missä olen ollut aikoihin. Meinasin ihan tosissaan hyytyä, mutta nyt on NII-IIN mukavan ryytynyt fiilis! Treenaamme siis nyrkkeilyporukan kanssa kesällä aina torstaisin ulkona, Eltsussa, lähinnä peruskuntoa (ja myös hieman tekniikkaa lopuksi). Ulkotreenit tuntuvat minusta todella loistavalta vaihtelulta kaikkien sisällä viettämieni työ- ja treenituntien vastapainoksi. Oma-aloitteisesti en kovinkaan usein tule lähteneeksi ulkoilemaan, joskin yritän tällä hetkellä viritellä (Vesan kannustamana) jonkinlaista säännöllistä lenkkeilyharrastusta. 

Anyway, tämän päivän treeneihin. Paikalla oli lisäkseni Kirsi, Tarmo ja Robert, ja koutsina Vesa. Ensin juoksimme kaksi kertaa Eltsun purtsan ympäri. Jo se tuntui yllättävän rankalta, koska rata on siis todella mäkinen. Ihan siinä tuli Märskyn urheilulukioajat mieleen… (*niisk*) Silloin nimittäin juoksimme usein nimenomaan Eltsussa (ja lisäksi vielä koululta sinne ja takaisin; KARSEETA!). Sen jälkeen oli vuorossa kuntopiiri telineillä: minsa selkiä, minsa vatsoja, minsa tasajalkapomppuja. Ja sitten sama uudestaan (paitsi että tasajalkahyppyjen sijaan teimme vuoroloikkia). KARSEETA! Ja sen jälkeen sitten mäkivetoja (eli juostiin IHAN täysiä ylämäkeä!). Olin sen jälkeen jo IHAN finaalissa! Ja sitten vielä kerran koko purtsa ympäri siten, että välillä juostiin takaperin. AAAARGH!!! Meinasin oikeasti delata jo ennen puoliväliä. Koko kroppa oli ihan tiltissä, ja vatsaa poltteli, koska en ollut muistanut syödä mitään. Mutta oli pakko jaksaa, koska juoksimme koko porukka yhdessä, ja muutkin jaksoivat. Treenien loppuun teimme vielä hetken aikaa paritekniikkaa. Treenasin Kirsin kanssa. Tuntui siltä, että tekniikka kulki yllättävänkin hyvin, koska olin vain yksinkertaisesti niin finaalissa, että olin täysin rento, ja kaikki liikkeet tulivat selkärangasta (ajatukset olivat siinä vaiheessa ihan kanttuvei, mikä oli hyvä, koska niistä onkin usein vain haittaa).

Harvoin olen todellakin ollut treenien jälkeen niin onnellisen väsynyt, että en ole meinannut jaksaa raahautua kotiin. Tänään olin niin väsynyt, että teki mieli ottaa taksi, koska kävelymatka ratikkapysäkille tuntui jo liiallisen pitkältä. Ihan sairaan hyvät treenit siis! Jess!!

Ylipäänsä olisin ihan sairaan ahdistunut, jos kesällä ei olisi treenejä. En ole koskaan varsinaisesti pitänyt kesästä. Usein olen ollut hieman masentunut kesäisin, koska silloin normaalit arkirutiinit katkeavat, ja kiinnekohdat tuntuvat katoavan. Vapaata aikaa tuntuu olevan liikaa (tai siis toisin sanottuna se, että sitä ylipäänsä on, tuntuu kummalliselta). Onneksi nyt siis on näitä treenejä (sekä aikidoa että nyrkkeilyä), ja lisäksi ensi viikolla aloitan Tungin kanssa yhteisen "leffaprokkiksemme" suunnittelun. Siitä tulee siistiä! Lisäksi minun pitäisi kyllä keksiä jotakin muutakin. Voisin vaikka tilata kotiini joitakin uusia lehtiä, alkaa taas itseopiskella hieman säännöllisemmin vieraita kieliä, lukea historiaa, jne. Muuten vintillä alkaa taas tapahtua kaikkea "kummallista"… ;;;;-) Ajatukset tuntuvat nimittäin olevan vähän velmulla mielellä tällä hetkellä… Ei tiedä, mitä ne veijarit siellä voivat keksiä… (Aikamoista vuoristorataa ollut taas tässä noin viikon verran…) Mutta siis ratkaisu ylimääräisen ahdistuneen energian purkamiseen näyttäisi siis olevan mahdollisimman rankka fyysinen treeni! Tämän illan treenin jälkeen fiilis on todellakin ollut niin onnellisen ryytynyt ja turtunut, että minkäänlaiselle turhalle ajattelutoiminnalle (kuten jonkinlaisen ahdistustilan virittelylle) ei yksinkertaisesti jää energiaa. Kroppa huutaa ravintoa ja lepoa, ja ajatuksetkin tuntuvat suosiolla hiippailevan peiton alle.

Pe 6.6.2008

(Klo 9.17): Ja tänä aamuna sitten heti aikidon aamutreeneihin! Herätyskello soi klo 6.20. Olisin siinä vaiheessa tarvinnut vielä ainakin kolme tuntia unta. Kroppa tuntui älyttömän raskaalta, eikä yläkerran veijareitakaan meinannut saada millään ylös sängystä. Anyway, piti lähteä liikkeelle, koska vedän juhannukseen asti aamutreenejä tiistaisin ja perjantaisin klo 7.15. Treenasin tänään Pekan kanssa yokomenuchia tosi reippaaseen tahtiin (pää-iriminagea, kotegaeshia, kokyonagea, jiywazaa, jne.). Pasi ja Dima treenasivat toisella puolella salia graduointitekniikoitaan. Neuvoin heitä välillä. Eilisen rasitus ei yllättäen enää tuntunut hirveästi siinä treenatessa, kunhan pääsin vauhtiin. Nyt on taas mukavan rento ja rauhallinen fiilis.

Ke 4.6.2008

Tungin ja H-P:n uusimman yhteistuotantoleffan, "Yakuza Diaries 2:n", teaseri on julkaistu YouTubessa. Aivan loistavaa menoa taas kerran! =) Kannattaa käydä tsekkaamassa klikkaamalla tästä. Tosi ammattimaisesti tehty väläys. Lopullinen leffa on äänisuunnittelua ja värimäärittelyä vaille valmis, ja se julkaistaan näiltä näkymin myöhemmin kesällä.