Pe 18.3.2011

Hemmetti, jostain syystä taas tällä hetkellä on meneillään sellainen kausi, että valvon öitä. Nukahdan illalla normaalisti ja herään sitten noin tunnin päästä ihan pirteänä. Sen jälkeen alkaa nukuttaa seuraavan kerran noin tuntia ennen kuin herätyskello soi. Kuitenkin sitä on keskellä yötä liian väsynyt tehdäkseen mitään hyödyllistä. Mutta kun aika on pakko saada jotenkin kulumaan, teen kaikenlaista hyödytöntä kuten esimerkiksi eräänlaisia kaavioita ja kuvauksia tyypillisistä arkielämän ilmiöistä eri konteksteissa. Ei siinä mitään järkeä ole, mutta ainakin sillä tavalla saa keskellä yötä muutaman tunnin helposti kulumaan. Pitäisi ehkä keksiä jotain järkevämpää tekemistä. Lähteä lenkille, tai jotain. Siihen nähden, että nukun tällä hetkellä noin kaksi tuntia yössä (kahdessa osassa), olen ollut päivisin yllättävän pirteä.

To 17.3.2011

Jihuu!!!!! Saimme alustavasti sovittua Kaisiksen-videomme kuvausajankohdan: näiltä näkymin pätkä kuvataan pääsiäisenä, jolloin kaikilla näyttäisi ainakin alustavasti olevan hyvin aikaa. Täytyy vain toivoa, että lumi ja jää ehtivät sulaa siihen mennessä puistosta, ja että nurtsi ei ole ihan liejuinen, tms. Saattaa itse asiassa olla, että teemmekin KOLME videota: hyvin lyhyt tekniikka- ja liikkumispainoitteinen ja mahdollisimman todenmukaisesti aikidoa esittelevä demo Your Move -tapahtumaan, pidempi tarinapainoitteinen versio seuran nettisivuille, Tube-jakeluun, jne., ja kolmanneksi ehkä vielä hieman taiteellisempi versio Taiteiden yöhön. Ou jee!!! Tästä tulee TODELLA siistiä! =))) Vitsit, että on hyviä frendejä! =)

Ke 9.3.2011

(Klo 23.25): Vedin tänään pitkästä aikaa "ystävyystreenit" Akari ry:ssä, Tikkurilassa. Meillähän on ollut Akarin pääohjaajan, Miran, kanssa tapana jo monta vuotta, että käymme vähintään kerran kaudessa vetämässä toistemme seuroissa treenit. Viime syksynä oli niin paljon kaikenlaista ohjelmaa, että emme tainneet pitää lainkaan näitä ystävyystreenejä. Anyway, tänään siis kuitenkin vedin taas pitkästä aikaa Tiksissä. Paikalla oli tosi kivasti porukkaa. Olimme peruneet omat normaalit treenimme näiden Tiksin-treenien takia, jotta mahdollisimman moni tulisi sinne mukaan. Ja aika moni sinne kyllä tulikin. Myös Akarin porukkaa oli paikalla tosi kivasti.

Päätin vetää eridoria eli sellaista hyökkäystä, jossa uke tarttuu toria takaapäin yhdellä kädellä takista. Tulin ajatelleeksi vetää sitä lähinnä siitä syystä, että Pekka ja Aino ovat menossa pian 2. danin graduointiin, emmekä olleet vielä kerranneet tätä harvinaista hyökkäysmuotoa. Totesinkin heti alkuun mielessäni, että "voi hemmetti, olisi ehkä sittenkin pitänyt vetää jotakin sellaista, mitä olemme muutenkin treenanneet viime aikoina…" Tuntui siltä, että meni hetken aikaa, ennen kuin pääsin itse eridori-moodiin ja pystyin kunnolla selittämään niitä asioita. Asiat tuntuivat palautuvan mieleen vähän pätkittäin, koska en ollut tullut tehneeksi tätä hyökkäysmuotoa ainakaan vuoteen (voi olla, että edellisestä kerrasta on jo ehtinyt kulua parikin vuotta). Ja kun vetää vieraassa paikassa, jossa ihmiset ovat tottuneet tekemään hieman eri tavalla, olisi tietysti hyvä, jos kaikki keskeiset asiat olisivat heti kirkkaana mielessä. No joo, mutta aika nopeasti kaikki palautui taas mieleen. Treeni rullasi mukavasti, ja tuntui kivalta tehdä sellaista hyökkäysmuotoa, jota en ollut tullut tehneeksi aikoihin. Akarilaiset liikkuvat tosi hyvin, joten heidän kanssaan on miellyttävää treenata.

Eridorissa kiinnostavaa ovat mielestäni mm. atemit (eli eräänlaiset uhkaus/kontrollilyönnit hyökkääjä kohti) sekä vartalon kääntöliike hyökkääjää kohti siirryttäessa. Eridori on itse asiassa hyvin liikkuva hyökkäysmuoto, ja sitä on varsin miellyttävää treenata (se ei ole samanlaista uken kyljessä könyämistä kuin esim. kubishime eli kuristushyökkäys). Tekniikoina teimme ikkyota, kotegaeshia, shihonagea, udekimenagea, koshinagea ja hijikimeosaeta. Ne ovat mielestäni ne keskeisimmät tekniikat tästä hyökkäysmuodosta.

Oli ihan mukavaa vaihtelua vetää toisessa seurassa treenejä. Siinä joutuu aina miettimään asioita hieman eri näkökulmasta, ja pääsee harjoittelemaan muidenkin kuin oman seuran ihmisten kanssa. Odotan innolla Miran ohjaamia ystävyystreenejä. Ne pidetään meillä Finn-Aikissa ensi maanantaina.

Ma 14.3.2011

(Klo 22.31): Mira veti siis tänään meillä ystävyystreenit. Oli tosi kiinnostavaa ja virkistävää vaihtelua. Teimme ensimmäisen tunnin ajan ushirowaza ryotedorista sitä yhtä Endo-tyyppistä aloitusta, jossa kädet tuodaan kylkiin kiinni ja työnnetään sitten siitä rennosti eteen siten, että ne jäävät vähän hassusti eräänlaiseen "jänöasentoon". Teimme ensin melko pitkään pelkkää aloitusta (mikä oli hyvä, koska se on tosi vaikea), ja sen jälkeen sitten sellaista kokyonagea, jossa pari vietiin ensin alas ja sen jälkeen häntä päästettiin nousemaan hieman ylös, ja heitto tehtiin sitten siihen liikkeeseen. Siinä korostui ajoituksen tärkeys. Tuli mieleen, että pitäisi varmaan enemmänkin harjoitella oikeaa ajoitusta. Lisäksi ushirowazasta tehtiin kotegaeshista sellainen muoto, jossa paria horjutettiin kyynärtaipeesta liikkeelle.

Loppuajasta sitten tehtiin katatedorista ensin perus-shihonagea ja sen jälkeen yhtä kokyonagea, jossa ukea piti lopuksi horjuttaa ohjaavalla liikkeellä tämän peukalon suuntaan. En ollut koskaan aiemmin tehnyt sellaista muotoa kokyonagesta. Lopuksi vielä teimme vielä iriminagea siten, että pari horjutettiin ensin polvilleen maahan, ja sen jälkeen päästettiin uudelleen ylös, ja heitto tehtiin sitten siihen liikkeeseen. Kuten Mirakin sanoi, se oli jaloille aika ryydyttävä muoto.

Tosi onnistuneet treenit oli. Miran treenit ovat aina hyvin rytmitettyjä, ja niissä on hyvä tunnelma. Teknisesti hänen tapansa tehdä on hieman erilainen kuin meillä, mutta juuri siitä syystä tällaiset ystävyystreenit ovatkin niin virkistäviä ja rikastuttavia. Sain taas kerran paljon ideoita tuleviin omiin treeneihimme.

———————————————————————————————————–

Asiasta toiseen, kävin eilen Ateneumissa naturalismia esittelevässä Arjen sankarit -näyttelyssä. Suosittelen! Siellä on näytillä monia Suomen taiteen keskeisiä teoksia (Edelfeltiä, Järnefeltiä, Gallen-Kallelalaa, Nelimarkkaa, sun muuta), mutta lisäksi myös jokunen Van Gogh, Cézanne ja Gauguin sekä katkelmia Zolan Germinal-romaanin pohjalta tehdystä elokuvasta. Lisätietoa näyttelystä löytyy tästä.

Olen muutenkin käynyt viime aikoina kaikenlaisissa näyttelyissä sun muissa. Kävin mm. Kansallismuseossa (muutaman vuoden tauon jälkeen) sekä Hakasalmen huvilassa pidetyssä Asfalttia ja auringonkukkia -nimisessä valokuvanäyttelyssä, jossa oli esillä kuvia 60- ja 70-luvun vaihteen Helsingistä.

Elokuvissa olen käynyt katsomassa Hella W:n sekä Kuninkaan puheen. Hella W:hän kertoo Hella Wuolijoesta (1886-1954), joka oli tunnettu näytelmäkirjailija (kirjoittanut mm. Niskavuori-näytelmäsarjan), kansanedustaja, Yleisradion pääjohtaja ja liikenainen. Ihan käsittämätöntä, että yksi henkilö pystyi pääsemään pitkälle niin monessa asiassa ja vieläpä tuollaisena aikana, jolloin naisilla oli varmaankin huomattavasti vaikeampaa kuin nykyään.

Kuninkaan puhe puolestaan kertoo änkytyksen kanssa kamppailevasta kuninkaasta. Elokuvahan sai peräti neljä Oscaria. Varmaan ihan ansaitusti. Oli tosi vaikuttavaa seurata, kuinka pahasti änkyttävä ihminen pystyi kovalla kuntoutuksella saamaan puheensa sille tasolle, että hän pystyi puhumaan radiossa koko kansan kuullen historian kriittisinä aikoina.

Töissäkin on ollut häppeninkiä: viime viikolla olin nimittäin torstaista lauantaihin Grammar and Interaction Revisited -työpajassa. Sen järjesti HY:n suomen kielen tutkijoiden koordinoima FiDiPro-projekti (
Grammar and interaction: The linking of actions in speech and writing), jonka puitteissa kutsuttiin muutamaksi vuodeksi Suomeen vuorovaikutuksellisen prosodiatutkimuksen the guru, Elizabeth Couper-Kuhlen. Oli tosi antoisa työpaja. Heräsi paljon ajatuksia mahdollisista uusista näkökulmista, sain hyödyllisiä lähdeviitteitä, näin vanhoja tuttuja keskusteluntutkijapiireistä, jne. Kannatti todellakin osallistua.

Aika paljon kaikenlaista ohjelmaa siis ollut taas tässä viime aikoina.

La 5.3.2011

On mielenkiintoista, kuinka asiat toisinaan linkittyvät yhteen ihan sattumalta. Olen nimittäin viime aikoina tutkinut kirjoitustulkkausaineistoa, jossa tulkattava puhe on esitelmä autismin kirjosta, ja aivan erityisesti Aspergerista. Projektilla sattui olemaan tämä aineisto jo valmiiksi. En siis itse hankkinut sitä. Anyway, olen oppinut sen pohjalta joitakin uusia asioita autismin kirjosta. Mm. sen, että autistisilta henkilöiltä puuttuu aivoista neurotyypillisten henkilöiden "kehityskoodaus". Eli kehitys voi tapahtua hyvin epäsymmetrisesti sekä epätyypillisessä ja epätasaisessa tahdissa. Lapsi saattaa aluksi kehittyä normaalisti, mutta sitten jo opitut vuorovaikutustaidot voivat taantua. Joku amerikkalinen tutkija olikin käyttänyt termiä "autismipommi", joka voi tavallaan yllättäen räjähtää ja nostaa oireet esiin. Kehitystä tapahtuu jatkuvasti koko elämän ajan, mutta suunta ei ole koko ajan tasaisesti eteenpäin. Välillä voi tapahtua taantumiakin. 

Esitelmän mukaan aiemmin autistiset henkilöt joutuivat usein laitoksiin. Nykyään on kuitenkin kasvamassa aikuisiksi paljon normaalissa perhe-elämässä mukana olleita ja kuntoutusta saaneita autisteja, jotka ovat aivan eri maailmasta kuin ne, jotka vain suljettiin laitoksiin.  

To 3.3.2011

(Klo 23.58): Kävin tänä iltana luistelemassa Jääpuistossa Rautatientorilla. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että sitäkin voisi kokeilla. Yksi kaveri, jonka kanssa tällä hetkellä kokeilen kaikenlaisia uusia aktiviteetteja, kekkasi, että mennään luistelemaan!  Olemme kumpikin ihan huonoja luistelijoita, mikä teki siitä aivan erityisen hauskaa. En ollut koskenutkaan luistimiin noin kymmeneen vuoteen enkä ole muutenkaan koskaan ollut ollenkaan hyvä luistelussa. Pienenä kaunoluistimet aina hiersivät. Joskus teininä sain hokkarit, jotka sopivat hyvin, mutta siinä vaiheessa alkoi jo olla vähän myöhäistä oppia kunnolla luistelemaan. 

Urheilulukiossa meillä oli pakollinen luistelusessio noin kerran vuodessa. Muistan, kuinka kerran meidän piti kiertää sellainen hemmetin pitkä rata ympäri varmaan 50 kertaa. Kaikki muut olivat jo luistelleet sen ajat sitten, kun minä vielä räpiköin varmaan jossain kymmenen kierroksen päässä. Lopulta valvova opettaja tuli ilmoittamaan minulle, että sain lähteä kotiin.  X-)  Ei ilmeisesti jaksanut venata koko loppupäivää. 

Anyway, tänään luistelu tuntui tosi hauskalta. Olin ilmoittanut kaverilleni, että en suostu siihen valoisaan aikaan. Lisäksi tulin suoraan laitoksemme pippaloista, joissa olin juonut pari lasia viiniä. Räpiköimme yhdessä ympäri kenttää ja pelastimme vuorotellen toisiamme kaatumiselta. Se oli tosi hauskaa ja myös ihan hyvää liikuntaa. Tai ainakin erilaista kuin yleensä.

La 5.3.2011

(Klo 17.09): Löysin omat vanhat hokkarini. Huomenna on tarkoitus mennä niillä luistelmaan, mutta tällä kertaa yhdelle rauhalliselle urheilukentälle, jossa on paljon tilaa. Saa nähdä, kuinka monta kertaa kaadun, jos innostun kunnolla revittelemään (näillä luistelutaidoilla…)!

Ti 8.3.2011

(Klo 23.10): Taas tuli käytyä luistelemassa tänään. Lopulta tuo sunnuntaille suunniteltu keikka jäi väliin, koska olin huonovointinen. Mutta tänään käytiin taas Rautatientorin Jääpuistossa. Pääsin kokeilemaan pitkästä aikaa omia hokkareitani. On todella harmi, että tyttöjen liikunnassa oli aikoinaan pakko olla kaunoluistimet. Jos siellä olisi saanut luistella hokkareissa, olisin nykyään paljon parempi luistelija. Kaunoluistimet eivät kerta kaikkiaan sopineet minun jalkoihini. Ne hiersivät ihan sietämättömän paljon.

Ke 2.3.2011

Helsingin yliopiston verkkolehdessä (Yliopisto-lehti 3/2011) julkaistiin tällä viikolla pieni artikkeli meitsin Asperger-hankkeesta. (En kyllä ollenkaan tajua miksi…)

Artikkeli löytyy tästä.

(Hieman myöhemmin): Lisään tähän sen verran, että tuo kaikki kuulostaa helposti hienommalta kuin onkaan… Tosiasiassa kaikki tällaiset valinnat, jutut sun muut tapahtuvat pitkälti sattumanvaraisesti. En todellakaan olisi ansainnut mitään tuollaista näkyvyyttä, mutta onhan minusta (ja aikidosta) ollut parin aukeaman juttu Bodaus-lehdessäkin, vaikka kondiksessa ei todellakaan ole ollut paljon kehumista viime vuosina, jos nyt ylipäänsä koskaan. (Eikä aikido sitä paitsi liity juuri mitenkään kehonrakennukseen. Lehdessä vain sattui olemaan joku kamppailulajisarja meneillään.)

(Pari tuntia myöhemmin): No voi hemmetin hemmetti… Se juttu näkyy ainakin tällä hetkellä yliopiston etusivulla (ks. Tiedeuutiset sivun alareunassa). Ja myös englanninkielinen versio löytyy. No, onneksi se katoaa tuolta etusivulta varsin pian, koska sinne tulee uusia uutisia jatkuvasti. Hemmetin kiusallista joka tapauksessa… Dääm. 8-/ Mutta kuten olen jo aiemminkin todennut, olen oppinut käsittämään elämäni lähinnä jonkinlaisena sarjana kiusallisia tilanteita. Tämä sopii siis kokonaisuuteen ihan hyvin.

Och samma på svenska.

Olennaisinta tässä on se, että kielentutkimus on esillä. Niin usein kuitenkin jäädään luonnontieteiden jalkoihin. Hieman harmillista on se, että ranskalaisen filologian oppiaine ja kirjoitustulkkausprojekti eivät tule tuossa lainkaan esille (vaikka yritin mainostaa kumpaakin haastattelussa). Jostain syystä toimittajaa kiinnosti nimenomaan tuo Asperger-hanke.

Tämä oli siis todellakin ihan munkkimäihäjuttu. Ihan puskasta vaan ilmestyi yhtäkkiä toimittaja haastattelemaan.

Pe 18.2.2011

Pahus. Saatan olla tulossa kipeäksi. Joku pahuksen flunssavirus selvästikin koettelee parhaillaan onneaan kropassani. Keskiviikkoiltana alkoi yhtäkkiä kummallinen selkäkipu, joka laajentui eilen kokonaisvaltaiseksi kropan kolotukseksi. Naamaa kuumottaa, keuhkoissa krohisee, vatsaa kuvottaa ja päässä tuntuu olevan aivojen tilalla joku läpinäkyvä hyytelö. Piti jättää tänään aamutreenitkin väliin. Dääm. Saa nähdä, mihin suuntaan tämä alkaa kehittyä tässä päivän aikana. (Luultavasti huonompaan suuntaan, koska ei tee oikein mieli syödä mitään, enkä pystyisi treenaamaankaan. Tosi huonot merkit ilmassa siis.)

Saa nähdä, mitä tästä työpäivästä tulee… Tuntuu siltä, että vetelät ajatukset vain tyrkkivät toisiaan siinä läpinäkyvässä hyytelössä köllötellen: "No, tee jotain, läski!" "Eku SÄ!" "Täh?! No en kai MÄ ny jaksa!"

(Muutamaa tuntia myöhemmin): Olen tässä yrittänyt ottaa noita vetelyksiä niskasta kiinni ja saada tekemään jotakin, mutta ne vain höllyvät apaattisina hyytelössään ja syljeskelevät kattoon. On kuulemma niin kihihihipee olo. Mokomat löysäilijät…

(Vielä muutamaa tuntia myöhemmin): Itse asiassa näyttäisi olevan toiveita siitä, että tämä ei olisikaan mikään kovin paha tauti, koska olo ei ole mitenkään merkittävästi huonontunut muutamaan tuntiin. Olen pikemminkin piristynyt. Sattumalta meillä on tulevana viikonloppuna treenit peruttu Myllyssä järjestettävien yleisurheilun halli-SM-kisojen takia. Sikäli hyvä, että fyysisesti pystyn siis ainakin lepäämään. Huono puoli taas on se, että minun on ihan pakko käyttää koko viikonloppu seuran hallinnon tekemiseen. Vuosikokous on nimittäin keskiviikkona, ja siihen mennessä pitäisi tehdä KAIKKI hemmetin vuosikertomukset, talouslaskelmat sun muut paperit valmiiksi. Ensi viikolla täytyy myös jättää kaupungin avustushakemusasiakirjat, joten tekemistä riittää. Ei olisi aikaa tulla kovin kipeäksi nyt.