Osallistun humanistisen tiedekunnan järjestämälle Wiki-kurssille Porthaniassa 22.-23.10.2008. Suoritan kurssin osana Yliopisto pedagogiikan perusteet -kurssia (Humpeda-kurssia), johon osallistun lukuvuonna 2008-2009. Wiki-kurssin opettajana toimii Kristiina Pirnes.

Ke 22.10.2008

Wiki-kurssin ensimmäisessä tapaamisessa opimme, että wiki on verkkosivusto, jota kaikki käyttäjät voivat muokata. Täten wiki mahdollistaa nopeasti ja kätevästi mm. yhteisöllisen kirjoittamisen, tiedonkeruun, aineistojen kokoamisen ja jakamisen, jne. Nimitys 'wiki' tuleekin havaijin kielen 'nopeaa' tarkoittavista sanoista wiki wiki. Wiki-sivustolla voi siis olla monta käyttäjää, jotka pystyvät kaikki muokkaamaan sivustoa ja siellä olevia tietoja. Administraattorilla voi kuitenkin olla joitakin sellaisia oikeuksia, joita muilla ei ole. 

Loimme tänään kurssilla kukin oman wiki-alueemme Helsingin yliopiston tukemalle wiki-palvelimelle ja opettelimme sivuston käyttöä sitä kautta. Minun luomani alue on ensi kevään Tekstinymmärtäminen II -kurssini wiki. Ajattelin, että wiki voisi olla kyseisellä kurssilla ihan hyvä työkalu. Myös blogi toimi kyllä ihan hyvin viime keväänä: julkaisin kurssin ohjelman blogisivustollani ja sain sitä kautta laitettua jakeluun kurssin diat ja muun materiaalin. Wikissä olisi ehkä se hyvä puoli, että myös opiskelijat pääsisivät muokkaamaan sivuston sisältöä. He voisivat mahdollisesti käyttää sitä apuna ryhmätöissä sekä lähettää kommentteja minulle ja toisilleen (kommenttien lisääminen on toki mahdollista blogissakin). Sivuston saa myös suljettua kaikilta ulkopuolisilta, jos niin tahdotaan.

Humpeda-kurssilla olikin jo ollut puhetta wikistä. Kurssilla on oma wiki-alueensa, ja myös meidän pienryhmämme (jonka nimi on 'Vuorovaikutus') on tarkoitus luoda oma wiki-alue ryhmätyöskentelyn tueksi. 

SKY Journalin toimittajaporukan kanssa olen käyttänyt Optimaa, joka on hieman wikiä muistuttava verkko-oppimisympäristö. Olemme pystyneet kokoamaan kätevästi saamamme submissiot ja niitä koskevat tilatiedot Oulun yliopiston palvelimella sijaitsevaan Optimaan. Tämä on helpottanut huomattavasti työtämme ja vähentänyt sähköpostitulvaa. Luulen, että wikin käyttämisellä opetuksen tukena olisi samat edut, mikäli opiskelijat sitoutuvat käyttämään sitä. Ehkäpä yhden opetuskerran voisi pitää tietokoneluokassa, jolloin kaikki varmasti pääsisivät systeemiin sisään, voisivat luoda omat profiilinsa, jne.

To 23.10.2008

Tänään opimme wiki-kurssilla tekemään alueellemme luetteloita, taulukoita, paragrafeja ym. hienouksia. Niiden luomisessa käytetään yksinkertaisia koodeja. Periaate on hieman samankaltainen kuin html-koodissa. Opimme myös, miten sivuston katselu-, muokkaus- ja kommentointioikeuksia voi määritellä. Muutin siinä samalla luomani Tekstinymmärtäminen II -sivuston katseluoikeuden puolesta kaikille avoimeksi. Toistaiseksi sitä ei kuitenkaan pysty muokkaamaan eikä kommentoimaan muut kuin minä. Se näyttää tällä hetkeltä tältä. Tarkoitus on rakennella sitä paremmaksi kurssin lähestyessä ja sen aikana.

Wiki vaikuttaa minusta ihan kätevältä työkalulta. En kuitenkaan ole ihan varma, riittääkö opiskelijoilla motivaatio siihen perehtymiseen, ja tuleeko kukaan kurssilaisista lopulta kuitenkaan käyttäneeksi sitä hyväkseen (ainakaan sen enempää kuin on ihan pakko). Mutta kannattaa sitä varmaankin kokeilla. Kristiina sanoi jopa voivansa tarvittaessa tulla pitämään kurssilaisille pienen perehdytyksen aiheeseen. Se voisi olla tosi hyvä juttu. Opetuksen tukena voisin siis ajatella käyttäväni wikiä. Muuten aion kuitenkin pysyä blogissa. Jostain syystä blogisysteemi tuntuu mielestäni selkeämmältä ja loogisemmalta. Se on varmaan makuasia.

Pe 3.4.2009

Lisään tähän tässä vaiheessa sen verran, että vaikka luultavasti tulenkin jatkossakin pitämään kurssieni pääsivustot tällä blogisivustolla, niin voisin sen lisäksi luoda kullekin kurssille wikisivuston, johon lataisin kaikki julkaistavat materiaalit (PP-diat, jne.). Täten minun ei tarvitsisi tunkea kaikkia niitä tiedostoja tälle omalle blogisivustolleni, vaan voisin vain linkittää wikiin luodun materiaalisivuston blogissa olevalle pääsivulle. Joo!! Niin minä varmaan teenkin ensi lukuvuonna!! 

Olen aikidoleirillä Joensuussa 17.-19.10.2008. Leirin ohjaa ranskalainen aikidon ammattilainen, Pascal Guillemin (5. dan). Leirin järjestää Joensuu Aikikai ry.

Pe 17.10.2008

(Klo 11.06): Olen vielä Helsingissä. Pascal soitti minulle noin tunti sitten ja sanoi olevansa matkalla lentokentälle Pariisissa ja jääneensä jonkun onnettomuuden takia jumiin motarille. Aloimme jo pelätä, että hän missaa lentonsa. Äsken kuitenkin tuli tekstari, jossa Pascal ilmoitti ehtineensä kuitenkin hikisesti koneeseen. Huh!

(Klo 14.14): Ja sitten lähdettiin lentokentälle. Pascal vaihtaa myös konetta Helsingissä ja matkustaa kanssani samalla lennolla Joensuuhun. Tapaan hänet kentällä.

Su 19.10.2008

Leiri loppui tänään, ja Pascal palasi Ranskaan. Leiri meni mielestäni hyvin, joskin teloin hieman jalkaani eilen salibandy-matsissa, ja tietenkin on taas kerran varsin väsynyt olo rankan treeni- ja tulkkausviikonlopun jälkeen. Treenit olivat tosi hyvin rytmitettyjä ja sisällöltään johdonmukaisia. Pääteemana oli gyakuhami katatedorin sovellettu sisäänmeno, josta pystyy tekemään sekä kotegaeshin että iriminagen ilman, että uke pystyy (periaatteessa) arvaamaan, kumpi on tulossa. Ideana oli siis se, että torin piti siirtyä pois uken hyökkäyslinjalta siten, että pystyi kohdistamaan tekniikan joko uken ranteeseen tai niskaan sekä siirtymään suoraan uken selän taakse yhdellä askeleella. Lisäksi harjoiteltiin paljon mm. shomenuchi ikkyon vastaanottoa (sekä suwariwazasta että tachiwazasta), ryotedori tenchinagea ja shihonagea sekä yokomenuchi shihonagea. Ryotedorissa Pascal painotti erityisesti sitä, että käsiä ei pidä erkaannuttaa toisistaan, vaan käsivarsia pitäisi liu'uttaa toisiaan pitkin sisäänmenovaiheessa. Sekä ryotedorista että yokomenuchista harjoiteltiin mielenkiintoista shihonagen sisäänmenoa, jossa mennään hyvin lähelle ukea, ja toinen käsi liu'utetaan taisabakin aikana uken kainalon lähettyviltä tämän ranteeseen. Olin harjoitellut kyseistä muotoa aiemminkin joillakin leireillä Ranskassa, mutta vasta nyt joku selitti sen minulle siten, että ymmärsin kunnolla, mistä siinä oikein on kyse ja miten sitä voi harjoitella.

Sain leiriltä paljon uusia ideoita tuleviin omiin treeneihini. Pascal kävi neuvomassa minua tosi paljon koko leirin ajan. Se oli tosi motivoivaa, koska useimmitenhan pääasiassa vedän itse treenejä, eikä kukaan ole neuvomassa minua. Asiaa oli paljon mutta ei kuitenkaan liikaa. Toistoa oli riittävästi, jotta asiat pystynee myös helposti palauttamaan mieleen myöhemmin. Porukkaa ei ollut mitenkään hirveästi (hieman yli 20), mutta taso oli hyvä. Oli mukavaa päästä taas treenaamaan joensuulaisten kanssa. Paikalla oli myös joitakin oman seuramme ihmisiä (Antti, Aino, Maria ja Pasi), pari henkeä Lahti Yuko Aikikaista (Toni ja Ulla) sekä Deniz Awasesta, Kaapelitehtaalta.

Aikidon lisäksi ohjelmaan kuului tällä kertaa tunnin salibandy-sessio lauantaina treenien väliajalla. Idea tuli siitä, että Pascal näki Liikuntamyllyssä vieraillessaan salibandyä, kiinnostui lajista ja toivoi, että kokeilisimme sitä joskus jonkun Suomen-leirin yhteydessä. Joensuulaiset päättivät sitten järjestää siihen mahdollisuuden. Peliin osallistui kymmenen henkeä, joista kaiksi (minä ja Ulla) teloimme siinä itsemme: Ulla muljautti nilkkansa, ja minä puolestani sain mailasta voimakkaan iskun koipeeni. Meidän kummankin oli sen jälkeen vaikeuksia treenata aikidoa, mutta pysyimme kuitenkin sitkeästi mukana loppuun asti. En pystynyt eilen suoristamaan nilkkaani enkä pistämään painoa sen päälle. En siksi pystynyt edes istumaan seizassa. Taaksepäin ukemeita tehdessä jouduin taivuttamaan varpaat alle ja pyllähtämään siitä jotenkin tosi kömpelösti. Eteenpäin ukemeita en pystynyt tekemään muuten kuin pehmeästi mattoon jääden… Varsin kömpelöä siis. Mutta olin ihan tyytyväinen, että pystyin kuitenkin jollain tavalla treenaamaan mukana. Olisi ollut todellakin liian tylsää mennä sivuun istumaan. Ostin eilen kylmägeeliä ja levittelin sitä vähän väliä koipeeni. Ei se tuntunut kyllä juuri auttavan, ainakaan heti. Yön aikana kipu kuitenkin hellitti. Luulen, että parin päivän päästä jalassa ei tunnu enää mitään, koska ei siitä varmaankaan mitään hajonnut. Todennäköisesti sinne vain tuli iskun voimasta joku sisäinen verenpurkauma ja turvotusta. Pikkujuttu. Sattuuhan noita.

Kuten yleensäkin Joensuussa ollessani, majoituin Eddien luokse. Majoituspaikkani oli siis aivan loistava: hienon talon lisäksi oli mukavaa seuraa. Juttelin kumpanakin iltana Eddien kanssa aika myöhään kaikenlaista. Hän näytti minulle mm. joitakin hyödyllisiä nettisivustoja, joista voi ladata ilmaiseksi leffoja sun muuta. Lisäksi puhuimme mm. liiton koulutusvaliokunnan asioista ja erilaisista aikidomaailman ilmiöistä. Lauantai-iltana myös Pascal ja porukka muita leiriläisiä oli Eddien luona saunomassa ja viettämässä iltaa. Sitä ennen olimme käyneet raflassa syömässä. Myös perjantai-iltana kävimme raflassa. Eddie otti minusta ja Pascalista siellä tämän kuvan. Juttelin tietenkin paljon leirin aikana Pascalin kanssa, koska olemme vanhoja kavereita (olen tuntenut hänet vuodesta -93) ja koska olin ainoa, joka osasi keskustella hänen kanssaan ranskaksi. Pascal ei osaa kovin hyvin englantia (vaikka onkin edistynyt siinä hieman tässä vuosien varrella). Tästä syystä hän myös tahtoi vetää harjoitukset ranskaksi. Minä luonnollisestikin tulkkasin (taas kerran). Mikäs siinä. Tietenkin tahdon olla avuksi. Aika rankkaa touhua vain: leirin tulkkaaminen on nimittäin suunnilleen yhtä vaativaa kuin leirin ohjaaminen, mutta paljon väsyttävämpää ja kaikin puolin veemäisempää touhua. Alkoi taas väkisinkin mennä pinna aika kireälle jossain vaiheessa (vaikka leiri oli siis sinänsä tietenkin todella antoisa, hyvin järjestetty ja ilmapiiriltään kaikin puolin miellyttävä; ei mitään valittamista siis!). Ajattelin kuitenkin jossain vaiheessa väsymyksen hetkinä, että on tavallaan "epäreilua" minun näkökulmastani katsottuna, että kaikki muut voivat tulla näille leireille vain treenaamaan, kun taas minulla ei ole sitä vaihtoehtoa, että tulisin vain treenaamaan: minun on pakko myös tulkata, jos olen läsnä, ja opettaja päättää puhua ranskaa. Ainoa tapa välttyä tulkkaamiselta olisi jäädä kokonaan pois. Mutta silloin en pääsisi myöskään treenaamaan enkä näkisi kavereitani… (Dääm!) Pakko siis kai vain alistua kohtaloon. /*huokaus*/  No, kaikki nämä fiilikset ovat v
armaankin vain osa laajempaa ilmiötä: väsymystä ja masennustilaa, josta olen kärsinyt jo jonkin aikaa. Toivottavasti pääsen niistä edes jossain määrin yli tulevan Japanin-reissuni aikana. Muuten on rankkaa.

Anyway, on hienoa, että Pascal käy Suomessa vetämässä leirejä, ja ne toimivat hyvin. (Alun perin olikin minun ideani kutsua hänet Suomeen: ensimmäinen Suomen-leiri pidettiin tammikuussa 2004 Helsingissä ja Lahdessa, ja sen järjestivät yhteistyössä Finn-Aiki ja Lahti Yuko Aikikai.) Joensuulaiset ovat myös aina olleet tosi hyviä järjestämään tapahtumia: he ottavat erinomaisesti huomioon sekä käytännön asiat että sosiaalisen puolen, ja heidän tapansa vastaanottaa meitä vieraspaikkakuntalaisia on todella lämmin ja huomaavainen. Ei voi muuta kuin olla kiitollinen ja ottaa oppia.

Olen Suomen Aikidoliiton järjestämällä kotimaisten opettajien yhteisleirillä Porvoossa 4.-5.10.2008. Leirillä on yhteensä kuusi ohjaajaa, jotka ovat: Juhani Laisi (liiton päävalmentaja), Remi Delcos, Miranda Saarentaus, Tiina Manderbacka, Petri Särkisaari ja minä itse. Harjoitusten lisäksi leirin ohjelmaan sisältyy mm. syysliittokokous, dan-graduointi ja illanvietto.

Su 5.10.2008

Huh! Ryydyttäviä nämä leiriviikonloput, mutta antoisia onneksi myös. Eilen harjoituksia ohjasivat Jussi, Mira ja Remi. Tänä aamuna vedimme minä, Petri ja Tiina. Jussi veti perustekniikkaa (tenchinagea, ikkyota, jne.), mikä olikin sopiva aloitus leirille. Mira veti kontaktiharjoituksia tekniikoihin liitettyinä. Se tuntui tosi kiinnostavalta ja mukavalta vaihtelulta. Tulee aina mieleen, että meidän pitäisi omassakin seurassa treenata sellaista useammin. Remin treeni oli vauhdikas ja itsepuolustuksellinen, kuten odottaa saattoi. Remin treenissä paikalla olivat myös FST:n TV-kamerat. (Eilen illalla kai tuli FST:ltä joku lyhyt pätkä leiriltä, mutta en ole nähnyt sitä.) Treenasin paljon erityisesti Miran ja Antin kanssa, mikä oli tietenkin ihan ultrakivaa. Erityisesti eilen tuli kyllä treenailtua jonkin verran ihan uusienkin ihmisten kanssa (tänään oli jo jotenkin väsyneempi olo ja tuli kieltämättä treenattua tosi paljon vain tuttujen – erityisesti Miran ja Antin – kanssa).

Treenien väliajalla oli syysliittokokous, jossa olin paikalla Finn-Aikin edustajana. Mitään kovin mullistavaa asiaa kokouksessa ei mielestäni käsitelty tällä kertaa. Iltapäivätreenien jälkeen pidettiin dan-graduointi, jota en kuitenkaan jaksanut jäädä katsomaan, koska en tuntenut kovin hyvin ketään kokeeseen osallistuvaa. Lähdin graduoinnin ajaksi kävelemään Porvoon keskustaan Hannan kanssa. Päädyimme lopulta erääseen baariin juttelemaan. Leirin illanvietto pidettiin Paahtimolla. Paikka oli mielestäni hyvin valittu. Tunnelma oli tosi viihtyisä. Olin samassa pöydässä muiden leirin vetäjien ja Sarin (liiton toiminnanjohtajan) kanssa. Ensin juttelin pitkään Sarin kanssa mm. ammatillisista asioista (kerroin hänelle omasta tutkijanurastani, ja hän kertoi minulle omasta työurastaan liitossa, YK-ajastaan, jne.) ja sen jälkeen puhuin Remin ja Tiinan kanssa mm. tulevasta Japanin-matkastani.

Päätin lähteä yöksi kotiin Helsinkiin, vaikka liitto olisi maksanut meille vetäjille hotellin Porvoossa. Nukun aina paremmin kotona kuin jossakin muualla, ja matka sujui kätevästi, koska pääsin kulkemaan Denizin kyydissä. Deniz tuli hakemaan minut sekä eilen että tänään kotiovelta ja kyyditsi myös takaisin. Tosi ystävällistä häneltä.

Tänä aamuna vedin heti ensimmäisen treenin. Päätin vetää tekniikoita mawashigeri- eli kiertopotkuhyökkäyksestä, koska olemme viime aikoina treenanneet jonkin verran sellaista omassa seurassamme, ja ajattelin, että se voisi tuoda leirin kokonaisuuteen hieman lisää väriä. Treeni meni mielestäni ihan hyvin. Oli mukavaa, että Antti ja Aino olivat paikalla, koska pystyin siten näyttämään tekniikoita heidän kanssaan. Se loi jonkin verran turvallisuudentunnetta tilanteeseen. On tietenkin aina hieman jännittävää vetää treenejä jossakin tuollaisessa kontekstissa ja niin suurelle porukalle. Loppuun vedin vielä sisäänmenoharjoituksen hyppypotkuhyökkäykseen. Hyökkäys piti siis tehdä siten, että taaemman jalan avulla hypättiin hieman irti matosta ja potkaistiin sitten ilmassa etujalan mawa. Se sujui oikeastaan yllättävänkin hyvin. Erityisesti monet nuoret kundit tekivät hyppypotkun tosi hyvin; moni pystyi heti pomppaamaan tosi korkealle ja potkaisemaan silti siististi ja hallitusti. Yleisesti ohjaamani treenin aikana tuntui kuitenkin vallitsevan sellainen mentaliteetti, että porukka kenki toisiaan ihan täysiä ja löi suojaavilla käsillä toisen sääriluut mustelmille. Se oli mielestäni yllättävää ja ennen kaikkea ihan turhaa. Yritinkin korostaa edessä, että koska meillä ei aikidossa käytetä lainkaan säärisuojia ja muita syndejä, on ihan turhaa ottaa kovin voimakasta kontaktia tuollaisissa tekniikoissa. Siinä vain sattuu. Esim. kick-boxingissa tilanne on erilainen, koska siinä käytetään suojia, ja harjoittelijat ovat tietenkin muutenkin tottuneempia tuollaiseen kontaktiin. No, mutta kukin päättää tietenkin itse, miten treenaa. Hienoa oli se, että suurin osa porukkaa tuntui yrittävän täysiä ja olevan ainakin siinä mielessä tosi intensiivisesti messissä opetuksessani.

Minun jälkeeni treenit ohjasi Petri ja hänen jälkeensä Tiina. Kumpikin treeni oli tosi mielenkiintoinen. Peten treeneissä en ollutkaan koskaan aiemmin ollut, ja se antoi minulle monia uusia ideoita. Tiina puolestaan diilasi aivan loistavasti hieman epäkiitollisen paikkansa leirin viimeisen tunnin ohjaajana. Treenejä oli tänä aamuna kolme tuntia putkeen, joten loppuajasta kaikki olivat jo ihan finaalissa. Tiina onnistui kuitenkin vetämään sellaisia tekniikoita ja harjoitteita, joita oli hyvä tehdä juuri sellaisessa tilanteessa (aika paljon vapaata soveltamista ja kontaktileikittelyä katatedori-hyökkäyksestä). Aika kului tosi nopeasti ja oli mukavan rento ja irtonainen olo.

Treenien jälkeen oli vielä edessä tatami-talkoot. Sekin sujui kuitenkin melko vaivattomasti, koska porukkaa oli aika paljon, ja kaikki osallistuivat tatamien kantamiseen.

Iltapäivällä leirin jälkeen nukuin ainakin kolme tuntia kuin raato ja ravasin sen jälkeen sohvan ja jääkaapin väliä koko loppuillan. Mutta kyllä tämä taas tästä vähitellen… Leireistä saa kyllä aina uutta virtaa treenaamiseen ja muuhun arkeen, kunhan vain ehtii ensin palautua.

Pe 3.10.2008

Tiedekunnan järjestämä 'Yliopistopedagogiikan perusteet' -kurssi (10 op) alkoi tänään. Kurssia koordinoivat Juha Himanka ja Kristiina Pirnes. Osallistujina kurssilla on 12 humanistisessa tiedekunnassa opettavaa henkilöä, joiden kirjo ulottuu aloittelevista jatko-opiskelijoista ja kirjastohenkilökunnasta dosentteihin ja proffiin. Yliopistollisen opetuskokemuksen suhteen olin varmaankin yksi kokemattomimpia, koska olen siis opettanut yliopistolla vasta yhden kokonaisen kurssin, ja lisäksi vain joitakin yksittäisiä luentoja, HOPS-ohjausta, sun muuta. Sen sijaan minulla on aineenopettajan koulutus ja lukukauden verran kokemusta luokanopettajana toimimisesta. Monella muulla ei ilmeisesti ole ennestään pedagogista koulutusta (tai ainakaan se ei tullut esittelykierroksella suoranaisesti esille). Akateemisen kokemuksen suhteen porukka oli siis hyvin kirjavaa. Yksi kurssilaisista on peräti professori, ja moni on väitellyt jo ajat sitten ja toiminut yliopistolla opettajana jo kymmenkunta vuotta tai pitempäänkin. Myös meitä ei-väitelleitä oli kuitenkin mukana muutama, enkä tässä suhteessa ollut kaikkein noviisein, koska olen siis jo melko lähellä väittelyä.

Kurssi kesti tänään neljä tuntia. Suuri osa ajasta kului esittelykierroksen ja muun tutustumisen merkeissä. Mukana oli pari tuttua: Antti Arppe (yleisestä kielitieteestä) ja Liisa Melo e Abreu (omalta laitokseltamme portugalin puolelta). Muita en tuntenut ennestään ollenkaan. Tutustumisen ja kahvin jälkeen Juha Himanka kertoi Sokratesta siteeraten oivaltavasta oppimisesta ja oppimisen ohjauksesta kysymysten avulla.

Loppuajasta kävimme läpi kurssin suoritustapaa ja aikataulua. Mielestäni kurssi vaikuttaa sikäli tosi kivasti rakennetulta, että siinä jokainen tavallaan voi itse rakentaa oman kurssinsa. Juuri sellaisesta minä pidän! Konstruktiivista oppimista parhaimmillaan! Tuntuu siltä, että juuri siten kurssin suorittaminen on mielekästä ja siinä oppii maksimaalisesti. Toisaalta tehdään kuitenkin myös paljon yhteistyötä ja opitaan vuorovaikutuksellisesti pienryhmätyöskentelyn kautta. Myös se on mukavaa ja tekee ainakin minulle ihan hyvää. Jakauduimmekin jo tänään neljän hengen ryhmiin, joissa meidän on tarkoitus suunnitella ja toteuttaa "opetustyöpaja". Lisäksi kirjoitamme ryhmissä lukuraportin kurssimateriaaliin kuuluvasta Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirjasta. Alustavasti puhuimme ryhmässämme, että olisimme kiinnostuneita keskittymään vuorovaikutuksellisuuteen opetuksessa. Tästä syystä ryhmämme nimi voisi mielestäni olla esim. 'Interaktio'. Emme kuitenkaan päättäneet ryhmämme nimeä vielä. Joka tapauksessa olen tyytyväinen, jos panostamme vuorovaikutukselliseen näkökulmaan. En koe olevani erityisen hyvä missään sellaisessa, mutta kaikenlainen interaktiivisuushan on nykyään trendikästä, ja olen muutenkin kiinnostunut lisäämään vuorovaikutuksellisuutta omassa opetuksessani.

Lisäksi kurssisuorituksiin kuuluu mm. kirja-arvion tekeminen, opetuksen vertaisarviointi, johonkin opetukseen liittyvään seminaariin osallistuminen, jokin TVT-kurssi ja tiedonhakukurssi sekä kurssiportfolion laatiminen. Lähiopetuskertoja on lukuvuoden aikana yhteensä seitsemän (4 h joka kerta). Opetusseminaarin sain jo suoritettua pois alta osallistumalla viikko sitten järjestettyyn tiedekunnan opetuksen kehittämispäivään, jonka teemana oli tutkintovaatimusten kehittäminen. Se oli kyllä suoraan sanottuna suhteellisen tylsä tilaisuus. Mutta tulipahan käytyä sielläkin. Kirja-arvion tekisin mielelläni jostain ranskankielisestä yliopistopedagogiikkaa käsittelevästä kirjasta, jos vain löydän jonkun sopivan. Vertaisarviointi tapahtuu keväällä oikeassa opetustilanteessa: kaksi kurssilaista tulee seuraamaan Tekstinymmärtäminen II -kurssiani ja antaa sen jälkeen minulle palautetta opetuksestani. Se on varmaankin tosi hyödyllistä, joskin myös aika kuumottavaa… Ja itse siis käyn tietenkin myös seuraamassa ja kommentoimassa parin muun kurssilaisen opetusta. Se on mukavaa, koska siitä voi saada ideoita myös omaan opetukseen. TVT- ja tiedonhakuosuuksien suorittamisesta minulla ei vielä ole selvää suunnitelmaa. Täytyy yrittää etsiä joitakin sopivia kurssia tiedekunnan kurssitarjonnasta. Sieltähän löytyy usein kaikenlaista kiinnostavaa. Kurssiportfolion aion tehdä sähköisesti näiden omien nettisivujeni kautta. Avasinkin jo sitä varten sivustolle oman entryn. 

Pe 26.9.2008

Mielestäni tässä on ihan hyvä kooste Christianin joistakin uusimmista Bercyn demoista, jotka on näytetty EuroSportilla. En tosin ole varma, onko tuo taustabiisi ihan paras mahdollinen, mutta on se nyt ainakin parempi kuin ne EuroSportin juontajien spiikkaukset yleensä… Ukeina noissa demoissa näyttäisivät olevan Bruno, Pascal, Fabrice ja Thomas (Marcia en äkkiseltään huomannut, mutta saattaa hänkin siinä jossakin kohdassa olla mukana).

Ja jos tahtoo kuulla Christianin puhuvan (ranskaa) ja näyttävän hitaasti joitakin tekniikoita Pascalin ja Fabricen kanssa, niin tämäkin pätkä on mielestäni ihan ok.

Ja tässä vielä ihan sairaan hauska kooste Christianin iriminage-heitosta eri näytöksistä. (Voi Bruno- ja Pascal-parkoja… Mahtaa tuntua hetkittäin nikamaosastolla aika mureelta… ;;;-)

Pe 19.9.2008

Toimin tänä syksynä laitoksellamme myös yhtenä ranskalaisen filologian HOPS-ohjaajana. Pidin siinä ominaisuudessa tänään pienen kymmenen minuutin esitelmän omasta tutkijanurastani romaanisten kielten yhteisessä HOPS-tilaisuudessa (ks. tilaisuuden ohjelma tästä). Tilaisuudessa olivat paikalla (periaatteessa) kaikki ranskalaisen, italialaisen ja espanjalaisen filologian ensimmäisen vuoden opiskelijat. Referoin alla vapaasti muotoiltuna puheeni tilaisuudessa (puhuin vapaasti etukäteen laatimieni ranskalaisten viivojen pohjalta; alla oleva teksti on rekonstruoitu merkintöjeni ja muistini pohjalta).

Osa 1: Esittäytyminen ja johdanto

• "Joo, moi! Nimeni on siis Mari Lehtinen ja toimin tohtorikoulutettavana täällä romaanisten kielten laitoksella, ranskalaisen filologian oppiaineessa. Olen mukana Langnet-nimisessä valtakunnallisessa kielentutkimuksen tutkijakoulussa. Lisäksi toimin laitoksella tuntiopettajana ja yhtenä HOPS-ohjaajana. Minua pyydettiin tähän tilaisuuteen puhumaan lyhyesti omasta tutkijaurastani." 

Osa 2: Historia

• "Historiasta sen verran, että aloin lukea ranskaa vasta lukiossa eli suhteellisen myöhään ehkä. Olin kyllä alusta lähtien tosi innostunut ranskan kielestä ja aloin harrastaa ranskaa myös koulutyön ulkopuolella (luin eri oppikirjasarjoja läpi, kiinnostuin ranskalaisista filosofeista, jne.). MUTTA syy siihen, miksi alun perin kiinnostuin ranskasta tuli ensisijaisesti kielen ulkopuolelta. Se johtui sellaisesta ehkä aika epätyypillisestä syystä, että olen harrastanut jo 20 vuotta aikidoa, ja aikido-opettajani on ranskalainen. Tästä syystä aloin 15-vuotiaana käydä säännöllisesti Ranskassa treenaamassa aikidoa. (Ranskassa on nimittäin erittäin korkea taso aikidossa, jos ette vielä tienneet…) Päätin myös silloin, että muuttaisin heti lukion jälkeen Ranskaan ja että minusta tulisi aikidon ammattilainen. (Naispuolisisia aikidon ammattilaisia on maailmassa erittäin vähän.)"
• "Tätä päämäärää tavoitellessa tulin samalla hakeneeksi lukion kolmannen luokan keväällä erääseen Pariisin yliopistoon (Université de René Descartes – Paris V) lukemaan yleistä kielitiedettä. Pääsin sisään ja muutin siis heti lukion jälkeen Pariisiin noin kahdeksi vuodeksi. Treenasin tuona aikana aikidoa kaksi kertaa päivässä (keskimäärin nelisen tuntia päivässä), joten opiskelu oli lähinnä sellaista harrastusluonteista… Välillä minulla olikin sellainen ongelma, että luentojen ajat menivät pahasti päällekkäin treeniaikojeni kanssa… Vaihdoinkin tästä syystä kerran yliopistoa ja ainevalintojakin useaan otteeseen: jos luentoajat eivät sopineet yhteen treenien kanssa, piti siis vaihtaa yliopistoa tai vähintäänkin ainevalintoja."
• "Pari vuotta myöhemmin palasin tänne Suomeen mm. loukkaantumisten takia ja aloin silloin opiskella täällä Helsingin yliopistossa ranskalaista filologiaa ja teoreettista filosofiaa. Tarkoitukseni oli kuitenkin palata Ranskaan mahdollisimman pian. Asiat menivät kuitenkin niin, että lopulta jäin tänne Suomeen ja aloin vähitellen viihtyä täällä itse asiassa ihan hyvin. Valmistuin maisteriksi vuonna 2003. Suoritin tutkinnon yhteydessä myös aineenopettajan pätevyyden ranskassa ja filosofiassa."   

Osa 3: Väitöskirjatyön taustaa

• "Väitöskirjani otsikko on vapaasti suomeksi käännettynä ’Radiodiskurssin  kontekstualisointi prosodisin keinoin. Esimerkkinä viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia’. (Olen kirjoittanut sen pääosin ranskaksi.) Ohjaajani on professori Juhani Härmä."
• "Minulle EI todellakaan ollut alusta lähtien itsestään selvää, että ryhtyisin maisterin tutkinnon jälkeen vielä tekemään väitöskirjaa. En ollut perustutkinto-opintojeni aikana mitenkään erityisen intohimoinen tai kunnianhimoinen opiskelija. Kyllä toisaalta kuitenkin aina tein kaiken, mitä piti tehdä. En siis myöskään ollut varsinaisesti mikään löysäilijä. Ihan sellainen tavallinen varmaankin."
• "Gradutyötä tehdessäni (eli vasta siinä vaiheessa kun olin juuri valmistumassa maisteriksi) aloin vähitellen kiinnostua tutkimuksesta. Tein gradutyöni muistaakseni noin kuudessa viikossa, joten ajallisesti prosessi ei kestänyt kovin kauan. Se kuitenkin herätti ajatuksia."
• "Valmistuttuani maisteriksi työskentelin yhden lukukauden verran peruskoulun viidennen luokan luokanopettajana. Tämä kokemus vahvisti merkittävästi motivaatiotani jatkaa vielä opintoja ja alkaa suunnitella tukijanuraa (vaikka oli se opettaminenkin kyllä oikeastaan ihan mukavaa, ainakin välillä)."
• "Aloitin jatko-opintoni vuonna 2004. Oikeastaan heti jatko-opintojen alussa minulle tuli sellainen fiilis, että palapelinpalat jotenkin alkoivat loksahdella paikoilleen. Tuli sellainen fiilis, että juuri tämä minua oikeastaan kiinnostaakin. Jatko-opintojen alusta lähtien olenkin sitten ollut mukana tässä hommassa ihan täysillä!"
• "Kävi sellainen tuuri, ett&a
  uml; sain hyvin pian aloittamiseni jälkeen ensimmäisen apurahani ja pystyin siksi lähestulkoon alusta lähtien tekemään väitöskirjaani täysipäiväisesti. Ensin työskentelin eri apurahoilla vuoden 2006 loppuun asti. Vuonna 2005 olin vajaan vuoden verran Pariisissa eräässä yliopistossa (Université de la Sorbonne Nouvelle – Paris III) jatko-opiskelijana. Muuten olen ollut täällä Helsingissä. Vuoden 2007 alusta lähtien minulla on sitten ollut tämä opetusministeriön rahoittama palkallinen tutkijakoulupaikka."

Osa 4: Väitöskirjatutkimuksen esittelyä

• "Mm. ajanpuutteen vuoksi en esittele tässä kovin tarkasti omaa väitöskirjatutkimustani. Tarkoitus on vain antaa jonkinlainen kuva siitä, mitä esimerkiksi voidaan tutkia. Alun perin tarkoitukseni oli jatkaa gradutyössäni käsittelemääni aihetta, joka koski epäröinnin ilmenemistä puheessa."  
• "Tilanne oli kuitenkin se, että väitöskirja-aineistoni koostui siis kuuluisien ranskalaisten filosofien radiopuheesta, ja kävi pian ilmi, että siinä ei esiintynyt kovinkaan paljon epäröintiä. Minulla oli siis kaksi vaihtoehtoa: piti joko vaihtaa aineistoa tai sitten piti vaihtaa aihetta. En tahtonut vaihtaa aineistoa, joten piti vaihtaa aihetta. Mutta oikeastaan se meni ihan hyvin niin, koska olin aineistoa litteroidessani kiinnittänyt huomiota tiettyihin melodisiin kuvioihin, joita tutkimieni henkilöiden puheessa esiintyi."

DIA, jossa näkyy "aaltoileva kuvio" puheanalyysiohjelma Praatin Editori-ikkunassa.  

• "Ja kun sitten näin ensimmäistä kertaa näitä tällaisia käyriä tietokoneruudulla (ks. DIA yllä), niin se oli RAKKAUTTA ENSI SILMÄYKSELLÄ!!! Tässä näkyy eräs tutkimani ilmiö Praat-puhealanyysiohjelman ’Editori’-ikkunassa. Olen tutkinut tässä tätä melodista kuviota, joka koostuu symmetrisistä sävelkulun eli perustaajuuden nousuista."

DIA, jossa näkyy keskustelunanalyyttinen litterointi Jean-Paul Sartren radiohaastattelusta.  

• "Tässä puolestaan on keskustelunanalyyttinen litterointi Jean-Paul Sartren radiohaastattelusta. Olen tutkinut tässä tällaista tietyissä kohdissa esiintyvää intonaatiokontuuria, jossa toiseksi viimeisellä tavulla esiintyy sävelkulun (eli perustaajuuden) nousu ja viimeisellä tavulla sävelkulun lasku."
• "Lisäksi olen tutkinut mm. sitä, miten kirjoitetun kielen välimerkkejä tulkitaan prosodisesti kirjoitettua tekstiä ääneen luettaessa (Albert Camus'n Sivullisessa, tarkemmin sanottuna). Mutta ei siitä nyt tässä oikeastaan sen enempää."
• "Väitöskirjani on nyt siinä vaiheessa, että sain siitä esitarkastuslausunnot pari viikkoa sitten. Väitöstilaisuuteni tulee olemaan lauantaina 10.1.2009." 
• "Kiitos mielenkiinnostanne ja tsemppiä opintoihin!"

Olen aikidoleirillä Helsingin Kaapelitehtaalla 12.-14.9.2008. Leirin ohjaa ranskalainen aikidon ammattilainen, Bruno Gonzalez (5. dan). Leirin järjestää Awase ry.

Pe 12.9.2008

Brunon leiri alkoi siis tänä iltana. Treenit eivät olleet ainoastaan hyvät vaan suorastaan fantastiset! Varmasti omalta kannaltani antoisimmat treenit, joissa olen ollut aikoihin. Bruno selitti aivan älyttömän hyvin Christianin "pyörähdys-kotegaeshin" avainkohdat. En ole koskaan saanut kyseistä liikettä onnistumaan ollenkaan tyydyttävästi, mutta nyt vihdoinkin tajuan, miten se tulisi tehdä! (Tietenkin liike vaatii vielä paljon harjoittelua…) Bruno lähestyi pyörähdysideaa eri liikkeiden kautta (kokyonage, kaitennage ja lopulta kotegaeshi) hyvin yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti selittämällä liikkeissä toistuvaa "akseli-ideaa" (pyörähdys tapahtuu yhden akselin ympäri siten, että koko vartalon paino on samassa pisteessä ja täysin kontrollissa). Mielenkiintoista oli myös hänen pointtinsa siitä, että tekniikan nopeuttaminen ei tapahdu liikkeitä nopeuttamalla vaan vähentämällä niiden määrää. Esim. kotegaeshista saa nopeamman siten, että vähentää siirtymisvaiheessa tarvittavien askelten määrää kutistamalla askeleet pyörähdysliikkeiksi. Se oli todella mielenkiintoinen ja hyödyllinen pointti! (Mutta ei tietenkään ollenkaan helppo toteuttaa käytännössä…). Brunon tekniikka on todella kaunista ja voimakasta, mutta samalla kuitenkin kevyttä ja pehmeää. Tiivistettynä: todella vaikuttavaa.

Lisäksi Bruno puhui tänään yhdestä mielenkiintoisesta yleisestä periaatteesta. Kyse oli siitä, kuinka ukea ei pidä pyrkiä liikuttamaan pelkällä mekaanisella liikkeellä vaan kuinka uken tulee liikkua ensisijaisesti siitä syystä, että taistelullinen tilanne niin vaatii. Jos siis tori liikkuu uken taakse, uke kääntyy omasta tahdostaan, koska hän ei tahdo päästää toria selkänsä taakse. Uken liikuttaminen tämän tahtoa vastaan pelkällä mekaanisella liikkeellä on vaikeaa ja ruokkii konfliktia. On siis järkevämpää pyrkiä vaikuttamaan tilanteeseen siten, että uke tahtoo itse kääntyä. Täten konfliktia ei lainkaan synny. Vaikka konfliktin siis pystyisikin tarvittaessa ratkaisemaan mekaanisella liikkeellä, on aina parempi, jos tilanteen pystyy muokkaamaan sellaiseksi, että konfliktia ei synnykään. Tämä on tietenkin täysin aikidon periaatteiden mukaista, mutta oikeastaan vasta Brunon selitysten ja konkreettisen tekniikkaesimerkin kautta pystyin kunnolla ymmärtämään sen. Kaikkien näiden vuosien jälkeen! Loistavaa Bruno!

Oli myös tietenkin mukavaa nähdä taas tuttuja ja päästä treenaamaan heidän kanssaan. Paikalla oli mm. H-P, Taina, Ulla, Tapsa, Antti, Mika, Misha, Anton, jne. Meidän seurasta paikalla olivat minun ja Antin lisäksi Aino, Suski ja Pekka. Oikeastaan ainoa minun kannaltani negatiivinen yllätys oli se, että jouduin tulkkaamaan koko treenin ranskasta suomeen. Olin etukäteen kuvitellut Brunon osaavan niin hyvin englantia, että minun ei tarvitsisi tulkata tällä leirillä, mutta paikan päällä Bruno sitten kuitenkin pyysikin minua tulkkaamaan. Dääm! En tietenkään kehdannut kieltäytyä. Ja ihan hyvinhän se meni, mutta kokonaisen leirin simultaanitulkkaaminen siten, että itse myös treenaa koko ajan, on todella ryydyttävää. Tulkkaamista vaikeutti myös se, että samassa salissa verhon toisella puolella oli ilmeisesti jotkut thai-boxing -treenit, joissa potkittiin mitsejä, sun muuta. Hetkittäin meteli oli niin kova, että minun oli todella vaikeaa kuulla, mitä Bruno sanoi, ja jouduin itsekin karjumaan koko ajan ihan kurkku suorana. Tästä tulee siis rankka viikonloppu, mutta varmasti se maksaa vaivan! Olin todellakin hyvin tyytyväinen tämän illan treeneihin.

Su 14.9.2008

Brunon leiri loppui tänään. Olen todella tyytyväinen leirin antiin. Leirin teemana oli pyörähdysliike, joka tapahtuu samalla akselilla. Sitä sovellettiin eri tekniikoihin hieman eri tavoin. Opin paljon uutta mm. kotegaeshista, iriminagesta ja yokomenuchin sisäänmenosta. Suorastaan ällistyttävää, kuinka yhteen leiriin voikin saada niin paljon kaikkea mielenkiintoista sisältöä siten, että kokonaisuus pysyy kuitenkin todella johdonmukaisena ja tasapainoisena. Fyysisesti leiri ei ollut ihan hirveän raskas, koska tempo oli suhteellisen rauhallinen suurimman osan aikaa. Keskityimme lähinnä hiomaan teknisiä yksityiskohtia. Tai pikemminkin teknisiä AVAINkohtia (yksityiskohtia, jotka ovat olennaisen tärkeitä). Taso leirillä oli korkea. Itse ainakin treenasin koko ajan vain hyvien parien kanssa. Yritin treenata mahdollisimman paljon moskovalaisen Mishan kanssa. Hän on ihan mielettömän hyvä treenipari: taitava, pehmeä ja herkkä mutta samalla kuitenkin oikealla tavalla voimakas. Treenaamme yhdessä vain leireillä tavatessamme, mutta meillä sujuu mielestäni aina heti tekniikka todella hyvin yhteen.

Minun kannaltani leiri oli rankka lähinnä siitä syystä, että jouduin simultaanitulkkaamaan treeneissä kaiken, mitä Bruno sanoi. Tulkin ja treenaajan kaksoisrooli on todella rankka, kun se kestää koko viikonlopun (yksi treeni ei vielä olisi kovin paha nakki). Tänään aloin jo olla varsin väsynyt loppuajasta ja huomasin oman treenitehoni kärsivän hieman tulkkaamisen aiheuttaman henkisen rasituksen takia. Mutta tietenkin on sinänsä mukavaa käyttää kielitaitoaan ja olla hyödyksi muillekin. (Tulkkia täytyisi kuitenkin aina muistaa kiittää, koska se on kovaa hommaa, joka vaatii osaamista, eikä ole ihan itsestään selvää, että joku korkeasti koulutettu ihminen suostuu siihen ilmaiseksi vapaa-ajallaan.)

Eilen illalla kävin Salvessa syömässä Brunon ja Harrin sekä Mishan, Antonin ja Antonin tyttöystävän kanssa. Aterioinnin jälkeen menimme vielä vähäksi aikaa yhteen töölöläiseen baariin istuskelemaan. Oli ihan mukava ilta. Tänään istuskelimme treenien jälkeen jonkin aikaa Kaapelitehtaan kahvilassa. Harri kysyi jossain vaiheessa väitöskirjatutkimuksestani, mistä sitten alkoikin (positiivisella tavalla) kiihkeä ja mielenkiintoinen keskustelu. Väitöskirja-aiheeni selostaminen ja perusteleminen diplomi-insinöörille ei osoittautunut aivan helpoksi, mutta lopulta itse asiassa sain Harrin spontaaneista kommenteista ja kysymyksistä aika paljon irti. On siis ehkä hyväkin välillä puhua omista tutkimuksista myös muiden alojen ihmisten kanssa. Heidän näkökulmansa voi yllättää ja avata täten itsellekin uusia perspektiivejä aiheeseen.

Pe 12.9.2008

Pidin tänään luennon aiheesta 'Keskustelunanalyysi ja prosodiantutkimus' Antonin koordinoimalla romaanisten kielten yhteisellä 'Kielitieteen menetelmät' -kurssilla. Pidin vastaavan luennon samalla kurssilla jo viime vuonna, joten tällä kertaa pääsin valmisteluissa selvästi helpommalla (joskin valmistelin sitä tälläkin kertaa aika paljon). Porukkaa oli paikalla aika paljon (noin 30). Mielestäni luento meni ihan hyvin, ja sen pitäminen oli hauskaa. Toisin kuin viime kerralla, tällä kertaa minusta tuntui ihan aluksi siltä, että en vielä saanut porukkaa kunnolla haltuun, mutta vähitellen porukka alkoi kyllä mielestäni kiinnostua ja keskittyä (etenkin siitä lähtien, kun esitin ensimmäisen konkreettisen esimerkin ja esitin heille joitakin kysymyksiä siitä). Suurimman osan ajasta oli siis kuitenkin sellainen fiilis, että porukka kuunteli ja oli kiinnostunut siitä, mitä sanoin. Myös kysymyksiä esitettiin aika paljon. Ihan loppuajasta (viim. 15 minuuttia, jolloin puhuin omasta väitöskirjatutkimuksestani) alkoi tosin jo tuntua siltä, että porukka alkoi hieman väsähtää, ja että minulla oli ehkä hieman liikaa asiaa aikaan nähden. Jouduin hieman kiirehtimään loppua kohti. Ehdin kuitenkin käydä läpi kaiken sen, mitä tahdoinkin, enkä ylittänyt luentoaikaa. Tällaisten luentojen pitäminen on joskus ihan mukavaa (vaikka valmisteluun meneekin aina aika paljon aikaa), koska siitä tulee sellainen fiilis, että pystyy jotenkin jakamaan tietämystään muille ja olemaan täten ehkä hyödyksikin.