
Tarton yliopiston päärakennus
Ti 14.8.2012
(Klo 22.58 Tartossa): Lähdin tänään heti aamusta kohti Länsisatamaa ja sieltä lautalla Tallinnaan, mistä jatkoin sitten edelleen linja-autolla Tarttoon. Tarton yliopistossa järjestetään tällä viikolla keskiviikosta perjantaihin Nordic Prosody XI -konferenssi. Nimensä mukaisesti kyseessä on prosodiatutkijoiden tapahtuma. Pidän siellä huomenna esitelmän eräästä foneettisesta, postponed pitch reset -nimisestä ilmiöstä, jonka avulla ilmaistaan lausumien välistä epäsymmetristä riippuvuussuhdetta. Ilmiön on määritellyt Wichmann (2000) englanninkielisen aineiston pohjalta. Itse tutkin kyseistä ilmiötä suomenkielisessä kirjoitustulkkausaineistossa (sekä ilmiön esiintymistä puheessa että sen heijastumista kirjoitustulkkeeseen). Olen puhunut aiheesta aiemminkin, mutta tietenkin on jännittävää pitää siitä esitelmä nimenomaan prosodiatutkijoille.
Anyway, matka meni kokonaisuutena ihan hyvin. Tartossa on lentokenttä, mutta tänne tulee lentoja Helsingistä ehkä keskimäärin kerran sadassa vuodessa, joten täytyy käydä aika hyvä mäihä, että sattuu lento sopivaan aikaan… (Tämän totesin myös viime keväänä, kun kävin Tartossa vetämässä leiriä.) Niinpä päätin reissata lautalla ja linja-autolla. Matkan hankalin osa oli linja-autoaseman löytäminen Tallinnasta. Ohjeissa luki, että matka on noin 3 km, joten päätin kävellä sen, kun aikaa oli, ja ilmakin sattui olemaan kaunis. Lähdin ensin oikeaan suuntaan, mutta jossain vaiheessa onnistuin kääntymään täysin päinvastaiseen suuntaan suhteessa siihen, mihin olin menossa. Sitten joku tyyppi vielä neuvoi minut väärään mestaan, josta sitten menin väärää kautta ulos. Sen jälkeen kävelin vielä jonkin aikaa rändomisti johonkin suuntaan. Lopulta totesin olevani samassa pisteessä, josta olin lähtenyt liikkeelle. (#¤%&x… “Just näin, Lehtinen…”). No, ainakin säästin taksirahat. (KYMMENEN egee!! 8-)))) ) ja sain lisäksi Tallinna-saitsii’ingin ilmatteeksi. 😎
Bussimatka kesti 2,5 tuntia, ja se meni ihan rattoisasti. Bussi oli uudenaikainen, ja siellä oli melko rauhallista. Pystyin ottamaan pienet torkutkin. Tartossa linja-autoasema sijaitsee ihan tässä hotellin vieressä, joten siinä suhteessa kävi mäihä. Majoituin tähän samaan hotelliin keväällä, kun kävin Tartossa vetämässä leiriä.
Ti 15.8.2012
(Klo 22.13): Jess!! Mikä päivä!! =) Tämä on aivan loistava tapahtuma! Konferenssin ensimmäinen päivä oli intensiivinen. Tapahtuma alkoi yhdeksältä aamulla. Esitelmiä oli kuuteen asti illalla. Kaikki esitelmät liittyivät prosodiaan, mikä tuntui aika fantastiselta. Rinnakkaissektioita ei ollut, vaan kaikki osallistujat olivat samaan aikaan yhdessä suuressa salissa. Tämäkin tuntui erikoiselta, koska täten esim. minunkin esitelmääni oli kuuntelemassa noin 60 henkeä. Ja KAIKKI olivat siis prosodiatutkijoita. Kuitenkin tavallaan yllätyin siitä, kuinka monesta eri näkökulmasta prosodiaa voidaan tutkia. Menetelmät ja teoreettiset viitekehykset olivat varsin vaihtelevia. Se oli tietysti kiinnostavaa.
Kaikkein eksoottisimmilta minusta tuntuivat päivän viimeisen sektion fonologiset lähestymistavat, joissa kvantiteettia käsiteltiin teoreettisesti, kielen järjestelmän näkökulmasta. Jotenkin olen tottunut itse käsittämään prosodiatutkimuksen empiirisenä alana, mutta on totta, että myös puhtaasti teoreettiset analyysit voivat olla rikastuttavia. Oli myös hauska kuulla esitelmiä, joissa suomen tai viron prosodiasta puhuivat pohjoisamerikkalaiset tutkijat! En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että suomea ja viroa tutkitaan myös esim. Texasissa ja Torontossa.
Lisäksi oli jännää kuulla esitelmiä, jotka kohdistuivat esim. Viron ruotsiin ja fääriin. Virossa on asunut ruotsalaisia ainakin 1200-luvulta lähtien. Heidän puhumansa ruotsin kielen murre on luonnollisestikin saanut vaikutteita virosta, ja siinä on myös säilynyt vanhoja skandinaavisia piirteitä. Tämä oli kiinnostavaa. En ollut koskaan aikaisemmin edes kuullut sellaisesta vähemmistöryhmästä kuin vironruotsalaiset. Vaikka tietysti on normaalia, että ruotsalaisia on Virossa edelleen, kun muistaa, että alue on kuulunut Ruotsille 1500-1700-luvuilla. Fäärin (eli Färsaarilla puhuttavan kielen) olemassaolosta toki tiesin, mutta en ollut koskaan aiemmin kuullut mitään siihen kohdistuvaa konferenssiesitelmää. Fääri on puhujamäärältään pienin nykyisistä germaanisista kielistä. Sen lähin sukukieli on islanti, vaikka alue kuuluu siis Tanskalle.
Oma esitelmäni kohdistui siis postponed pitch reset -ilmiöön suomenkielisessä kirjoitustulkkausaineistossa. Vaikka yleensä en nykyään enää pahemmin jännitä esitelmiäni, tällä kertaa olin jännittynyt. Osittain tämä johtui siitä, että paikalla oli niin paljon porukkaa. Osittain taas siitä, että kaikki olivat nimenomaan prosodiatutkijoita. Paikalla oli mm. tunnettuja suomalaisia foneetikkoja. Tuntui kuitenkin siltä, että esitelmä meni ihan hyvin. Pysyin hyvin aikataulussa. Jopa olisi voinut olla vielä enemmänkin dioja, mikä on harvinaista. Yleensä tuntuu nykyään siltä, että tulee loppua kohti kaamea kiire. Tekniikka toimi hyvin, mikä ei tietenkään ollut yllätys prosodiakonferenssissa. Kerrankin tiesin satavarmasti etukäteen, että EI tarvitse raahata omia kajareita mukaan, ja että äänet on kytketty valmiiksi päälle. 🙂 Sain joitakin hyödyllisiä kysymyksiä ja kommentteja. Erityisen antoisia olivat keskustelut, joita kävin muutaman ihmisen kanssa esitelmäni jälkeen lounas- ja kahvitauoilla.
Konferenssi on tosi hyvin järjestetty. Kahvitusten lisäksi lounastarjoilu kuuluu pakettiin, mikä on tosi kätevää. Tarton yliopisto on sisältä nykyaikainen, mutta näyttää päältä päin vanhalta. Päärakennus on valmistunut 1800-luvun alussa ja edustaa tyyliltään klassismia. Se sijaitsee Tarton vanhassa kaupungissa, joka on tosi kaunis ja tunnelmallinen. Monien muiden kaupunkien vanhoihin osiin verrattuna Tarton vanhakaupunki on myös tosi siisti. Rakennukset on pidetty hyvässä kunnossa, mutta vanhan kaupungin tunnelma on silti säilynyt. Tarttohan onkin Pohjois-Euroopan vanhimpia kaupunkeja. Ensimmäinen kirjallinen maininta siitä on 1000-luvulta, ja arkeologisten tutkimusten mukaan alueella on ollut muinainen linna jo 400-luvulla. Yliopisto on perustettu vuonna 1632. Se on siis vanhempi kuin Helsingin yliopisto. Tartto tunnetaankin nimenomaan yliopistokaupunkina. Peräti viidesosa kaupungin asukkaista on korkeakouluopiskelijoita! (Tämä on varmasti hyvä juttu myös mm. Tarton aikidoseuran kannalta… 🙂 Mainoksia vain ilmoitustaulut täyteen, niin luulisi tulevan väkeä treeneihin, kun aikidoseuroja ei koko kaupungissa kuitenkaan ole käsittääkseni kuin yksi.)
Viimeisen esitelmän jälkeen lähdin takaisin hotelliin. Illalla olisi vielä ollut joku vastaanotto jossain, mutta en jaksanut mennä sinne, koska ei huvittanut jäädä tunniksi hengailemaan jonnekin odottelemaan tilaisuuden alkua. Lisäksi tunsin itseni hieman väsyneeksi päivän tieteellisen annin ahmimisen jälkeen. Olin jo ehtinyt jutella päivän mittaan aika monien ihmisten kanssa. Tieteellisen ohjelman päätyttyä tuntui siltä, että kaipasin ennen kaikkea omaa rauhaa ajatusteni ja fiilisteni järjestelyyn. Olen sellaista ihmistyyppiä, joka tarvitsee jonkin verran omaa aikaa, jolloin voi kaikessa rauhassa leijua omissa maailmoissaan ja pohdiskella kaikenlaista. Siispä palasin ruokakaupan kautta hotelliin ja parkkeerasin itseni koko loppuillaksi tänne.
Ensimmäinen päivä konferenssissa oli siis erittäin antoisa. On huojentavaa, että oma esitelmäni on jo ohi. Odotan innolla huomista! 🙂