Ke 5.10.2011

En malta olla mainitsematta, että sovin juuri Tartu Aikido Clubin pääohjaajan kanssa leiristä Tartossa maaliskuun lopussa. Ihan siistiä! En tuntenut kyseistä kaveria ennestään. Juttelin hänen kanssaan ensimmäistä kertaa syyskuussa Christianin leirillä Kaapelitehtaalla. Hän tuli yhtäkkiä sanomaan minulle: “Miss, tulimme tänne Helsinkiin kahta asiaa varten: osallistumaan Christian Tissier’n leirille sekä kutsumaan sinut Tarttoon.” =DDD Meinasin delata nauruun! Tietysti olin immarreltu, vaikka en ymmärräkään, miksi he juuri minut sinne kutsuvat.

Myöhemmin samana iltana kerroin asiasta Christianille raflassa. Hän vaikutti hieman yllättyneeltä, mutta oli ihan hyvillään. Sanoin hänelle heti perään ihmetteleväni kovasti, miksi virolaiset tahtovat kutsua minut. Kannattaisihan heidän mieluummin kutsua esim. Bruno tai Pascal. Ovathan he paljon parempia kuin minä, vaikka meillä tällä hetkellä sama vyöarvo onkin. (Mutta hehän tulevat pian kohoamaan kutoseen, kun taas minulla siihen on vielä paljon matkaa. Ja hyvä niin.) Luultavasti taloudelliset syyt painavat tässä. Onhan Suomi paljon lähempänä kuin Ranska, ja ammattilaisten taksat saattavat olla korkeita. Luulen, että Christiankin on periaatteessa sitä mieltä, että leirien ohjaaminen on pääasiassa ammattilaisten heiniä. Kuitenkin hän tyrmäsi välittömästä sanani: “Non, non, c’est bien, c’est bien.”

Kaiken lisäksi ne tarttolaiset ovat itsekin todella hyviä. Treenasin nimittäin sen pääohjaajan kanssa Christianin leirillä, ja mielestäni hän teki todella hyvin. Mitähän he kuvittelevat minulta oppivansa?? No, tietysti jokaisella ohjaajalla on omat lähestymistapansa, jotka voivat aina avata uusia näköaloja. He sanoivat toivovansa minun tulevan sinne joka vuosi tästä lähtien. No, saa nähdä tietysti, tuleeko sinne porukkaa, jne. Hauska juttu joka tapauksessa. =)

Su 2.10.2011

On ollut niin kiireistä, että ei ole ehtinyt bloggaillakaan. On ollut kaikenlaista häppeninkiä, ja tämän viikon perjantaille osui useita deadlineja. Viime viikonloppuna olin Sulkavalla Mummon muistoseuroissa. Viikko sitten tuli nimittäin kuluneeksi vuosi hänen kuolemastaan, ja kylällä on perinteisesti ollut tapana järjestää silloin muistoseurat. Seuroissa oli paikalla sama pappi, joka siunasi Mummon haudan lepoon vuosi sitten. Mummo oli Tunnilan kylässä pidetty ja arvostettu hahmo, joten hänen muistoseuroihinsa tulivat paikalle varmasti kaikki, jotka suinkin pääsivät. Mummo menehtyi 92-vuotiaana jalan amputaatioleikkauksen aiheuttamaan rasitukseen. Jalka oli mennyt kuolioon diabeteksen takia. Jos hänellä ei olisi ollut diabetestä, hän olisi varmasti elänyt vielä vaikka kuinka pitkään. Hän oli niin sitkeä nainen.

Mummolla oli aina pieni pilke silmäkulmassa, vaikka hän oli joutunut kokemaan elämässään kovia. Viimeisinä aikoinaankin hän vielä hykerteli leppoisasti sairaalan sängyssä ja yritti hauskuuttaa muita vitseillä. Hän tiesi oman loppunsa olevan lähellä, mutta siltikin silmäkulmassa näkyi vielä tuttu veikeä väläys.

Ensin muistoseuroissa oli kahvitarjoilu, sitten papin puhe ja virsien laulua. Lopuksi kaikki halukkaat saivat kertoa omia muistojaan Mummosta. Muiden muistoissa nousivat esille suunnilleen samat ominaisuudet, jotka minustakin kuvaavat parhaiten Mummoa. Hän oli ahkera, hyväsydäminen, lapsirakas, eläinrakas, perinteitä kunnioittava, hyvä emäntä, kätevä käsistään, sisukas, luotettava, ymmärtäväinen, hyvä tarinankertoja, huumorintajuinen, terävä ja syvällisellä tavalla viisas. Jotenkin tuntui siltä, että hän ymmärsi aina kaikkia. Jopa minua. 😉 Ehkä se johtui osittain hänen korkeasta iästään ja elämänkokemuksestaan, mutta luulen myös, että hänen luonteessaan oli jotakin harvinaislaatuista viisautta ja hyvyyttä.

Samalla oli mahdollisuus viettää aikaa Viitaharjun talossa maalaismaisemissa ja kävellä pieniä metsäteitä, joihin liittyy paljon muistoja lapsuuteni kesistä.

Torstaina esittelin Asperger-tutkimuksiani Autismin kirjo – nykytietoa neurologian ja psykiatrian viitekehyksessä –nimisillä koulutuspäivillä, jotka oli suunnattu autististen henkilöiden kanssa työskenteleville lääkäreille, psykologeille, opettajille, puheterapeuteille, jne. Koulutus oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, joten paikalla oli paljon porukkaa. Tapahtuma pidettiin Folkhälsanin tiloissa Töölössä, ja sen järjesti neuropsykiatriakeskus ProNeuron. Oli ihan kiinnostavaa, ja ainakin siis sain näkyvyyttä hankkeelleni. Toivottavasti havainnoistani on myös käytännön hyötyä jollekulle. Kiinnostavaa tällainen poikkitieteellinen yhteistyö. Opin itsekin uutta autismista. Esim. sen, että autistisilla henkilöillä on yleensä muita parempi havaintokyky. He osaavat käsitellä aistiärsykkeitä muita tehokkaammin, ja heillä on poikkeuksellinen kyky havaita yksityiskohtia. Kuitenkin heidän on muita vaikeampaa esimerkiksi tunnistaa ihmisten kasvoja ja ymmärtää suullisia ohjeita. Toisinaan kokonaisuuden hahmottaminen voi olla vaikeaa, koska yksityiskohtien prosessointi on niin tehokasta, että se vie kaiken huomion.

Tänä viikonloppuna oli sitten romanistikollegamme Fredrik Westerlundin väitöstilaisuus. Hän väitteli jokien roolista Le Clézion tuotannossa. En ole itse kirjallisuustutkija, mutta pidän kyllä tätä aihetta kiinnostavana. Väitöstilaisuus pidettiin yliopiston päärakennuksessa Helsingissä. Paikalla oli ihan kivasti porukkaa, ja väitös sujui mielestäni oikein hyvin. Fredrik todellakin osaa asiansa. Hän osasi vastata kaikkiin kysymyksiin todella sujuvasti ja perinpohjaisesti. Hyvä Fredrik!! =) 

Väitöstilaisuuden jälkeen oli kahvit ja illalla karonkka. Karonkka pidettiin Inkoossa, koska Fredrik on kuulemma aikaisemmin asunut siellä. Paikkana oli viehättävä Westerbyn kartano. Olin pukeutunut punaiseen iltapukuun, jonka ostin viime vuonna tohtoripromootion miekanhiojaispäivällistä varten. Siellä piti nimittäin olla värillinen iltapuku eikä minulla ollut ennestään kuin musta. Nyt tarjoutui siis tilaisuus käyttää pukua uudestaan, mikä oli tietysti kiva. Oli vain hieman kiusallista, kun niin monella muulla oli lyhyt puku. Vain minulla ja muutamalla muulla oli täyspitkä iltapuku. No, onneksi en sentään ollut ihan ainoa. Ja jos nyt ei väitöskaronkassakaan voi käyttää pitkää iltapukua, niin missäs sitten. Puku tuntui jostain syystä hieman liian isolta, vaikka se ommeltiin viime vuonna tyköistuvaksi mittatilaustyönä. Saattaa olla, että Atkins on himan vaikuttanut tässä suhteessa, vaikka painonpudotus onkin toistaiseksi ollut varsin pieni. Meinasin koko ajan astua helman päälle, koska puku tippui jotenkin niin alas. Systeemi tuntui jotenkin epästabiililta rintojen kohdalta, mikä huoletti minua koko illan. Koko ajan joutui tsekkaamaan, että edestä näkyi vain sen verran, kun oli tarkoituskin…

Aloitimme karonkan lasillisella, joka otettiin ulkoterassilla kauniissa maalaismaisemissa. Sen jälkeen siirryimme sisälle pöytiin. Ruoissa ja juomissa toistui tyrniaihe, mikä oli tietysti tyylikästä. Juomatarjoiluun ei kuulunut lainkaan alkoholia, koska Fredrik on itse absolutisti. Paikka oli kaunis, mutta sijainniltaan hieman syrjäinen. Onneksi Axel tarjoutui heittämään minut sinne autolla kumpaankin suuntaan. Siten matka taittui kyllä kätevästi. Ei se autolla ollut kovin paha matka Helsingistä. Oli myös kätevää saada kyyti ovelta ovelle, koska (liian) pitkässä iltapuvussa olisi ollut hankalaa kulkea julkisissa, eikä perille asti olisi julkisilla päässytkään.

Onnittelut vielä Fredrikille hienosta saavutuksesta! Veitugou!! =)

Ti 20.9.2011

(Klo 0.18): Maanantaina oli Suomalaisen Tiedeakatemian Nuorten Akatemiaklubin karonkka. Olin mukana Akatemiaklubissa sen toisella toimikaudella eli viime lukuvuonna. Kokoonnuimme kerran kuussa kuuntelemaan toistemme esitelmiä ja menimme sen jälkeen yleensä jonnekin jatkoille. Klubi oli todella hyvä kanava tieteiden väliselle vuorovaikutukselle. Yleistieto muista tieteenaloista karttui ja samalla tutustui uusiin ihmisiin. Sain klubin toiminnasta todella paljon irti. Viimeinen varsinainen kokoontumiskertamme oli jo toukokuussa. Tänään oli kuitenkin vielä karonkka uusien klubilaisten kanssa. Hengailimme ensin jonkin aikaa Tiedeakatemian tiloissa. Siellä oli ruoka- ja juomatarjoilu sekä pääsihteerin esitelmä Tiedeakatemian toiminnasta.

Jossain vaiheessa iltaa siirryimme Belgeen. Keskustelut olivat hetkittäin hyvinkin syvällisiä (pohdittiin erilaisia maailmankuvamalleja, mielen toimintaa, jne.). Välillä sitten puhuttiin käytännöllisemmistä asioista kuten rahoituksen hakemisesta. Oli oikein mukava ilta. (Piti kyllä vielä Belgen jälkeenkin mennä pariksi tunniksi töihin. On taas niin kiire, että varsinainen työpäivä olisi muuten jäänyt liian lyhyeksi.) Virallisia tapaamisia meidän Akatemiaklubillamme ei enää ole, mutta suunnittelimme jo alustavasti jotain epävirallisia tapaamisia. Yritämme luultavasti tavata vähintään pari kertaa vuodessa lasillisen ääressä Belgessä tai jossakin muualla.

Su 18.9.2011

(Klo 15.02): Lähdin Axelin kanssa eilen illalla miniristeilylle Tallinnaan. Olimme nimittäin saaneet risteilylahjakortin, jolla saimme reissun muistaakseni kympillä. Pitihän se käyttää hyväksi. Laiva lähti eilen illalla klo 21.30 ja oli perillä tänä aamuna klo 10.30. Emme päässeet nousemaan ollenkaan maihin. Laiva seisoi yön Tallinnan satamassa ja palasi sieltä tänä aamuna Helsinkiin. Ajattelimme kuitenkin, että se olisi ihan kivaa vaihtelua. Ja olihan se!

Lähinnä minua kiinnosti, millainen tunnelma tuollaisilla risteilyillä olisi. Mielikuvani oli sellainen, että porukka alkaisi kitata viinaa jo satamassa, ja laivassa olisi päällä hirveä örvellys läpi yön. Olin jossain määrin oikeassa, mutta totesin kuitenkin olleeni turhan ennakkoluuloinen. Jotkut alkoivat kyllä dokata jo satamassa ja kiljua toisilleen. Lisäksi satamarakennuksessa soitettiin jotakin ihan järkyttävän kamalaa Kaikki laivaan -biisiä. 88888-/ Kun samalla mainostettiin laivan karaokebaaria (aaaaaaargh!!! 8-/ ), ajattelin jo tulleeni ihan väärään paikkaan.

Päästyämme laivan buffet-illalliselle fiilikseni kuitenkin parani. Siellä oli pääasiassa ihan rauhallista ja asiallista porukkaa, ja ruokavalikoima oli tietysti erinomainen. Viereisessä pöydässä tosin istui seurue, jossa yksi suuririntainen nainen oli pukeutunut ihan liian pieneen T-paitaan: paita oli niin pieni, että rinnat pursusivat ulos. Ihan oikeasti näkyi puolet nänneistä! 88888-/ Yöh! Ei mitenkään parantanut ainakaan mun ruokahalua.

Anyway, olimme päättäneet, että rikkoisimme Atkinsia ensimmäisen kerran tämän risteilyn aikana. Tuli todellakin rikottua… Tuntui suorastaan taivaalliselta syödä leipää. Jälkiruoaksi vedin pari suurta annosta jätskiä. 8-P

Olimme A-luokan hytissä, jossa oli ikkuna. Maisemia ei kyllä kovin paljon ehtinyt katsella näin lyhyellä reissulla. Käytävältä kuului jonkin verran meteliä läpi yön. En siksi nukkunut kovin hyvin. Muutenkin yö jäi melko lyhyeksi, koska valvoimme aika myöhään, ja tänä aamuna alkoi aamupalakattaus jo klo 7.45. Vielä aamupalallakin päätimme pitää breikkiä Atkinsista. Siten pystyimme syömään leipää ja jogurttia. Aamupalapöydässä vieressämme istui pariskunta, joka oli nähtävästi illalla vaihtanut viihteen puolelle oikein kunnolla. Mies sammui pöydän ääreen, vaikka nainen karjui hänelle kurkku suorana. X-) Aitoa Tallinnan-risteilytunnelmaa! 😎

Ennen paluuta kerkesimme vielä käydä vähän shoppailemassa sekä katsella merimaisemia hytin ikkunasta. Ihan virkistävä pieni reissu, vaikka siitä hieman univelkoja jäikin. Luulen, että jatkossakin rikon dieettiä yhtenä iltana viikossa. Muuten se alkaa käydä liikaa hermoilleni, eikä dieetti muutenkaan ole tehonnut minuun niin hyvin, että minulla olisi kovin paljon hävittävää.

La 17.9.2011

(Klo 0.42): Pitäisi varmaan jo mennä nukkumaan, jotta jaksaisi aamulla herätä paremmin, mutta menen taas sen verran ylikierroksilla, että en kuitenkaan pystyisi millään vielä nukahtamaan. Tänään alkoi Christian Tissier’n leiri Kaapelitehtaalla. Tulin sinne kiireessä suoraan Tampereelta duuniseminaarista. En ehtinyt edes käymään kotona. Onneksi olin tajunnut jättää treenikamat säilytykseen työhuoneeseen. (Sinne on rautatieasemalta selvästi lyhyempi matka kuin kotiini.) Olin syönyt hyvin kevyen lounaan, koska en pystynyt itse valitsemaan ateriaa ja jouduin siksi jättämään siitä noin puolet syömättä hiilareiden takia. Junasta ei tietenkään saanut mitään hiilihydraatitonta. Meinasin siksi delata nälkään jo ennen treenejä. Pelkäsin, että sippaisin totaalisesti tatamille, mutta loppujen lopuksi treenit menivät ihan hyvin. On parempi olla treeneissä vähän nälissään kuin ihan täydellä vatsalla.

Christian sanoi minulle heti, että olen laihtunut. En itse huomaa, että se näkyisi vielä päälle päin. Paino on pudonnut vasta sen verran vähän. Christian kuitenkin huomaa tällaiset asiat helposti. Kuten kaiken muunkin. Toivoin kyllä pikemminkin, että hän olisi huomannut uuden hakamani. Olin nimittäin juuri tätä leiriä varten tilannut uuden hakaman. Muuten olisin ihan saletisti kuullut kuittailua liian kuluneesta hakamasta. Christianin mielestä olen jo niin korkea vyöarvo, että en saisi käyttää liian kuluneita tai halpalaatuisia kamppeita treeneissä. Pas terrible pour ton image, tai jotain. (Hän oli kyllä sitä mieltä jo silloin, kun olin 3. dan.) Aikaisemmin hän oli myös sitä mieltä, että puhuin ranskaa liian paljon esikaupunkilaistyyliin. (“Jaa. No älä MUA siitä syytä…” Christian käyttää kyllä itse pääasiassa hyvin huoliteltua kieltä. Hän lukee niin paljon ja tahtoo pitää yllä tiettyä sivistyneen ihmisen imagoa. Mutta dojolla monet nuoret käyttivät aikoinaan huolittelematonta esikaupunkilaiskieltä. Se oli tietysti ensimmäinen ranskan muoto, jota opin puhumaan. Christian aukoi siitä minulle päätä ihan jatkuvasti. Hänestä artikuloin huolimattomasti ja käytin sellaisia sanoja, joita ei pitäisi käyttää. Vieläkin hän korjaa heti, jos käytän jotakin sanaa väärin, tms.) Lisäksi hän urputti minulle sitkeästi ainakin kymmenen vuotta tavasta, jolla juoksin ihmisten eteen silloin, kun hän kutsui minut ukekseen eteen. Minusta se tuntui naurettavalta, mutta hänestä liikkumiseni rivistä ihmisten eteen oli niin paljon kömpelömpää kuin liikkumiseni aikidotekniikoissa. Liian iso tasoero muun liikkumisen ja aikidoliikkumisen välillä siis. Ei hyväksi imagolle. Jaa. (Ihan kuin välittäisin.) Lopulta kyllästyin urputukseen ja päätin opetella juoksemaan rivistä eteen sellaisella tyylillä, joka on hänestä riittävän neutraali. Silloin tällöin aina unohdan asian ja kuulen heti kuittailua (kuten myös siitä, jos treenipukuni on liian kulunut tai halpa tai jos hakamassa on reikä jossakin kohdassa, tms.).

Anyway, treenaasimme tänään paljon shihonagea gyakuhanmi katatedorista. Tajusin, että olen pysähtynyt sellaiseen kohtaan, jossa ei pitäisi pysähtyä. Sain jotenkuten liikkeen tehtyä niin, että en pysähtynyt lainkaan. Tasapainoni oli kuitenkin hieman horjuva. Täytyy treenata lisää. Christian teki minulle muutaman sikanopean heiton vasempaan käteeni, joka on siis se kolme kertaa leikattu puoli. Irtosi taas kiinnikkeitä niin, että rutina vaan kävi (oman hitauteni takia siis). Ajattelinkin, että itse asiassa on tosi hyvä, että tulee käytyä tällaisilla leireillä säännöllisesti; muuten leikattuun olkapäähän pääsisi muodostumaan liikerataa rajoittavia kiinnikkeitä. Nyt ne aina irtoavat säännöllisin väliajoin. Eräänlainen ilmainen olkapään puhdistus siis. Kätsyä! =) (Sattuu vaan aika hemmetisti, mutta kaikkea ei voi saada.)

Toisen tunnin aikana teimme sotokaitennagea ja sitten erilaisia leikkauskokyonageja yokomenuchista, ryokatadorista ja katadorista. Niistä tuli joitakin uusia pointteja ja jopa yksi uusi muoto, jossa uke heitettiin yokomenuchi-hyökkäyksestä takaisin tulosuuntaan. En kyllä saanut sitä kovinkaan hyvin onnistumaan, mutta kiinnostava muoto. Täytyy pitää mielessä. Aika kului nopeasti ja oli koko ajan tosi mukava treenifiilis. Oli kiva nähdä vanhoja tuttuja sekä Suomesta että ulkomailta ja päästä treenaamaan heidän kanssaan. Tunsin itseni melko virkeäksi, vaikka päivä olikin ollut pitkä.

Treenien jälkeen menimme pienellä porukalla syömään erääseen keskustan raflaan. Vedin siellä pihvin ja salaattia. Christian söi pitsaa vasemmalla kädellä rullaten. Oikean käden olkapäästä on nimittäin jänne kokonaan poikki, eikä hänellä ole aikaa leikkauttaa sitä. Pitsan leikkaaminenkin oli sen takia vaikeaa. Lisäksi oikeassa kainalossa on kuulemma nyrkin kokoinen pahkura, joka on tulehtunut ja täynnä nestettä. Just joo… Tyypillistä Christiania taas.

(Klo 8.36): Valvoin viime yönä ties kuinka pitkään. Yö jäi siksi hieman liian lyhyeksi. Mut kyl tää tästä taas lähtee. Treenit alkavat klo 9.30, joten täytyykin tästä jo lähteä.

(Klo 18.16): Leiri on jo päättynyt ja Christian lähtenyt takaisin Ranskaan. Nämä Christianin Suomen-leirit ovat nykyään tällaisia minileirejä, koska hänellä ei ole aikaa olla täällä vuorokautta pidempään. Mutta tosi kiva tietysti, että hän tulee edes vuorokaudeksi.

Aamun ensimmäinen tunti oli bokkenia. Treenasin koko ajan Antin kanssa. Teimme samoja gyakukesa-pyyhkäisyliikkeitä, joita hän on vetänyt muuallakin viime aikoina. En kuitenkaan ollut aikaisemmin tehnyt sitä niin, että pyyhkäisyvaiheessa astutaan taaksepäin. Se oli kiinnostava sovellus. Taas vähän jotakin uutta.

Bokken-treenin jälkeen oli 2,5 tunnin aseettomat aikidotreenit. Vaikka treenasimme siis yhteen menoon 3,5 tuntia, aika meni yllättävän nopeasti. Se johtui varmaan ainakin osittain siitä, että teimme 1,5 tuntia pelkkää muurahaistanssia ja ikkyota. Tekemämme ikkyo-harjoitteet eivät olleet lainkaan helppoja (piti pysäyttää uken shomenuchi-hyökkäys yhdellä kädellä ja päästä siitä heti sisään ura-muotoon, jne.), mutta fyysisesti se ei ollut rankkaa. Harjoitteet vaativat paljon keskittymistä, joten aika kului nopeasti. Viimeinen tunti oli sitten vauhdikkaampi. Teimme paljon erilaisia kokyonageja katateryotedorista. Lisäksi mm. udekimenagea. Siinä pääsi ihan kivasti liikkumaan, mutta edelleenkin tahti oli suhteellisen rauhallinen. Tällaisilla lyhyillä leireillä Christian puhuu paljon, joten treeneistä ei yleensä tule kovin rankkoja. Pitkät kesä- ja pääsiäisleirit sekä normitreenit Vincennesissä ovat sitten asia erikseen… 8-/

Etenkin shomenuchi ikkyossa huomasi, että Christianin olkapää on todella kipeä. Hänen pitäisi tietysti mennä leikkaukseen, mutta se edellyttäisi vuoden treenitaukoa. Sellainen tauko olisi varmaankin aika mahdoton niin tiukkaan viritetylle tyypille kuin Christian. Etenkin, kun hän on treenannut aikidoa yhteen menoon jo 50 vuotta. Joku normaali 60-vuotias voisi ehkä vain tyytyväisenä viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa ja lueskella kirjoja vuoden verran, mutta Christianista sitä olisi vaikea kuvitella. Hän keksisi jonkun tavan treenata silti. Luultavasti hän opettelisi tekemään kaikki tekniikat vain yhdellä kädellä. (Ja onnistuisi siinä erinomaisesti ja saisi kaikki muutkin innostumaan tekniikoiden tekemisestä vain yhdellä kädellä.) Kuten Mira mielestäni osuvasti sanoi tänään, Christianilla on LIIAN voimakas mieli. Useimmilla ihmisillähän mieli antaa periksi paljon ennen kehoa, mutta Christianilla on niin voimakas mieli, että hän ei anna koskaan periksi missään olosuhteissa. Edes silloin, kun se olisi hänen oman etunsa kannalta järkevää. Hän on päättänyt omistaa elämänsä aikidolle, eikä sitä päätöstä horjuta mikään. Ei niin mikään.

Su 4.9.2011

(Klo 19.36): Olin tänään Axelin kanssa zen-meditaatiokurssilla. Kiinnostuin zenistä joskus kesällä miettiessäni, olisiko joku keino saada omia ajatuksia ja tunteita järjestykseen. Etsin jonkinlaista mielen tasapainoa. Ajattelin, että zen voisi tarjota keinoja siihen. Zenin periaatteisiinhan kuuluu itsensä unohtaminen ja sitä kautta itsensä näkeminen kaikkialla. Pyritään siis saavuttamaan valpas ja hereillä oleva mielentila, joka mahdollistaa elämisen tietoisesti juuri siinä hetkessä, joka on meneillään. Vietän usein paljonkin aikaa omissa maailmoissani ja ajattelin, että zenin kautta voisin tulla tietoisemmaksi reaalimaailmasta. Ehkä sillä tavalla voisi jotenkin elää jokaisen hetken entistä täysinäisemmin. Zenissähän pyritään tavallaan tulemaan eläväksi, harmoniseksi ja tiedostavaksi osaksi ympäristöä sen sijaan, että nopeasti ohikiitäviä maisemia vain katsellaan lasi-ikkunan takaa.

Kurssi pidettiin Helsingin keskustassa sijaitsevissa hienoissa tiloissa. Vaikutuin heti harmonisesta tunnelmasta, joka keskukseen oli onnistuttu luomaan. Kun astuimme sisään saliin, näin pitkään ruskeaan kaapuun pukeutuneen siilitukkaisen miehen istuvan mustalla tyynyllä ja tarkkailevan valppaana paikalle saapuvia ihmisiä. Hänen olemuksensa oli harvinaisen valpas ja hereillä oleva, mutta kuitenkin samalla totaalisen rento ja rauhallinen. Hänestä sai ystävällisen mutta kuitenkin arvokkaan vaikutelman. Samanlainen vaikutelma syntyi naisesta, joka hetken päästä tuli saliin ja asettui toiselle ohjaajan paikalle saliin etuosaan. Pidin heti tunnelmasta.

Valitsin lattialta itselleni alustan ja asetuin sen päällä olevalle tyynylle aikidostakin tuttuun seiza-asentoon (eli polvi-istuntaan). Ensin vain odotimme tilaisuuden alkua. Jo siinä tuli minulle ensimmäinen oppitunti. Jouduin oikeasti hieman pinnistelemään, että pystyin odottamaan paikoillani muutaman minuutin tekemättä mitään ja puhumatta mitään. Salissa vallitsi niin rauhallinen tunnelma, että oli aivan itsestään selvää, että siellä ei voinut alkaa pälpättää kenenkään kanssa eikä tehdä mitään muutakaan. Piti vain istua ja odottaa.

Kurssi alkoi pienellä teorialuennolla zenin taustasta. Zenin juuret ulottuvat noin 4000 vuoden taakse. Nykyinen zen-muotokin on vähintään tuhat vuotta vanha. Harjoitettu seremonia ei ole yksityiskohdissaankaan muuttunut lainkaan moneen sataan vuoteen. Siistii!! 😎 Teoriajohdannon jälkeen ryhdyimme tuumasta toimeen. Tyynyjen väliin kannettiin säkkikankaiset sermit. Oli mahdollista istua joko seiza-asennossa tai lootusta muistuttavassa risti-istunnassa. Katse kiinnitettiin säkkikangassermin alaosaan. Seurasi pieni valmistautumisaika, jonka aikana sai vielä etsiä oikeaa asentoa. Ensin kuului palikoiden kolahdus. Sen jälkeen kolme kellon kilahdusta. Harjoitus alkoi kolmannesta kilahduksesta. 

Käytännössä kyse oli omien hengitysten laskemisesta. Laskettiin sekä sisäänhengitykset että uloshengitykset yhdestä kymmeneen. Jos sekosi laskuissa, piti aloittaa taas ykkösestä. Kuulostaa helpolta, mutta itse asiassa se ei ollut ollenkaan helppoa. Ekassa setissä pystyin laskemaan kolme kertaa kymmeneen täysin keskittyneenä. Sen jälkeen ajatukseni alkoivat temppuilla. Erilaisia pieniä ja suuria ajatuksia alkoi pilkistää esiin jokaisesta säkkikankaan rakosesta: "Ajattele nyt MUA! MÄHÄN oon tärkee" "Eku MÄ!" "Eikun MEILLÄHÄN on just tällä hetkellään tää proggis meneillään! Ajattele MUA!" Sekosin laskuissa. Onneksi sisälläni oli vielä yksi rauhallinen ajatus, joka yritti tarmokkaasti pistää muita kuriin: "Senkin urpot! Me ollaan nyt ZENISSÄ, ei MEITÄ ajatella! Meiän pitää vaan laulaa kuorossa numeroita ykkösestä kymppiin ja olla täysin zenejä!!" Koko ensimmäinen setti meni oikeastaan vain siihen, että vedin omia ajatuksiani turpiin. Selässäni ja oikeassa hartiassani tuntui todella epämukavaa jumitusta, ja jalat alkoivat puutua. Kuitenkin kamppailu oli ennen kaikkea henkinen. Oli ihan hiljaista ja piti vain olla täysin liikkumatta ja saada oma ajatukset kuriin. TODELLA vaikeaa minulle! 8-/

Pienen tauon jälkeen seurasi jonkin aikaa keskustelua ja sitten kaksi uutta settiä meditaatiota. Tällä kertaa salissa leijui myös miellyttävä tuoksu. Siellä poltettiin jonkinlaista suitsuketta. Opettaja kulki salissa kepin kanssa ja löi sillä kaikkia halukkaita kaksi kertaa kummallekin olkapäälle. Halukkuus kepin iskuihin piti ilmaista nostamalla kädet ylös kämmenet yhteen painettuina. Tietenkin sitäkin piti kokeilla, joten nostin rohkeasti käteni ylös. Ja se oli ihan hyvä idea. Iskut tuntuivat nimittäin jotenkin virkistävän mieltä ja vähentävän hartiajumitusta. Toinen meditaatiosetti sujui jo huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen. Sain hengitykseni laskettua melko sujuvasti. Kuitenkin loppuajasta aloin tuntea sisälläni ahdistusta. Jalat alkoivat puutua pahasti ja tunsin oloni kaikin puolin epämukavaksi. Se oli oikeasti rankkaa treeniä, vaikka istuimme täysin liikkumatta paikoillamme.

Ensimmäisen setin jälkeen nousimme ylös ja lähdimme kävelemään jonossa ympäri salia siten, että kädet olivat vatsan päällä. Sitä kesti muutama minuutti. Sitten istuimme takaisin alas. Seurasi kolmas meditaatiosetti. Se oli rankkaa. Ajatukseni eivät jättäneet minua hetkeksikään rauhaan. Tuntui siltä, että ne poukkoilivat mielessäni ihan holtittomasti. Normaalisti pystyy kuitenkin kohdistamaan ajatuksensa johonkin tiettyy asiaan ja jättämään muut ajatukset sillä hetkellä taka-alalle, mutta meditaatiota yrittäessäni annoin ajatuksilleni ihan vapaan leikkikentän, jota ne käyttivät hyväkseen maksimaalisesti. Hetkittäin tuli niin ahdistunut olo, että teki mieli nousta ylös ja häipyä kiireesti paikalta. Kuitenkin tuli myös lyhyitä "valoisia hetkiä", jolloin mieli vaikutti hetken aikaa täysin kirkkaalta ja rauhalliselta. Ne hetket eivät minulla kestäneet pitkään, mutta ne olivat todella vapauttavia. Olisin valmis näkemään jonkin verran vaivaa tavoitellakseni enemmän sellaisia hetkiä. Zenissähän ei pyritä tulemaan miksikään erityiseksi vaan pyritään löytämään itsensä sellaisena kuin todella on. Ehkä minussakin on vielä sisällä jokin sellainen "todellinen minä", jota en vielä ole löytänyt, mutta jonka voisin löytää meditaation avulla.

Lopuksi oli vielä lyhyt resitaatiosessio. Sen aikana lausuimme kuorossa monotonisella intonaatiolla Neljä valaa -resitaation:

"Vannon, että vapautan
lukemattomat olennot.
Vannon, että hävitän
loputtomat sokeat halut.
Vannon, että läpäisen
rajattomat dharma-portit.
Vannon, että saavutan
Buddhan suuren tien."

Resitointi tunt
ui jotenkin kulttimaiselta ja oudolta, mutta toisaalta myös jännittävältä ja rauhoittavalta. Opettaja täsmensi, että kukaan ei tässä vanno mitään kenellekään muulle kuin itselleen. Kyse on vain omasta mielen harjoituksesta. (Se oli hyvä täsmennys.)

Resitoinnin jälkeen nousimme seisomaan ja laskeuduimme seisoma-asennosta kolme kertaa polvillemme kumartaaksemme alttaria kohti. Siinäkään ei kuitenkaan palvottu mitään jumalia. Alttarilla oleva patsas symbolisoi vain tuntemusta omasta "hereillä olosta". Sitä tavallaan kunnioitettiin kumartamalla ja samalla tietenkin noudatettiin muodon vuoksi ikivanhaa seremoniaa. Minusta se oli ihan hienoa. Opettaja myös totesti osuvasti, että kumartaminen tekee todella hyvää sekä egolle että selälle. Se on totta.

Mielestäni kurssi oli oikein kiinnostava kokemus. Luulen, että alan harrastaa zeniä säännöllisesti ainakin kotonani. Saa nähdä, ehdinkö käydä keskuksessa ohjatuissa meditaatiosessioissa. Olisi tietysti hyvä, jos ehtisi käydä siellä vaikka kerran viikossa. Voisi se olla mahdollista esimerkiksi jonakin sellaisena aamuna, jolloin meillä ei ole aamutreenejä.

Ma 5.9.2011

(Klo 8.30): Kokeilin jo tänä aamuna meditointia kotona. Vedin 15 minuuttia pitkän setin heti herättyäni. Tuntuu siltä, että meni ihan hyvin. Aluksi uniset ajatukset sekoilivat numeroissa, mutta vähitellen homma alkoi sujumaan. Session jälkeen oli tosi virkeä olo.

Ke 24.8.2011

(Klo 10.26): Olen juuri lähdössä Lempäälään. Vietän siellä perjantaihin saakka kirjoitustulkkausprojektin porukan kanssa "kirjoituspäiviä" jossakin vanhassa rintamamiestalossa (käsittääkseni). Mukaan lähtee lisäkseni projektin johtaja (Liisa) sekä kaksi jatko-opiskelijaa (Anukaisa ja Maija) Tampereelta. Ideana on se, että kukin työstää omaa tutkimustaan kaikessa rauhassa. Välillä sitten kokoonnumme juttelemaan ja syömään (Atkinsin dieetti tulee hieman hankaloittamaan asiaa minun osaltani…) Siellä ei kuulemma ole nettiyhteyttä lainkaan, mutta yritän luultavasti luoda jonkinlaisen yhteyden puhelimeni kautta.

(Klo 19.34 Lempäälässä): Päivä on sujunut ihan mukavasti. Tulin tänne autolla Liisan kyydissä. Tapasimme Anukaisan ja Maijan Lempäälän keskustassa. Teimme ruokaostoksia ja tulimme sitten talolle. Tämä on vanha maalaistalo, joka sijaitsee noin seitsemän kilsan päässä Lempäälän keskustasta. Tilaa on paljon, ja taloa ympäröi miellyttävä maalaismaisema. Juttelimme ensin jonkin aikaa (ensin vähän niitä näitä ja sen jälkeen vähän vakavammin tulevien päivien tavoitteista). Sitten ryhdyimme töihin kukin tahollamme. Kohta ryhdymme syömään.

Sain luotua iPhonen kautta langattoman nettiyhteyden kannettavalleni, joten pääsen täällä nettiinkin. Harmi vain, että tämän illan treenit jäävät väliin. Täytyy katsoa, jos jossain vaiheessa ehtisi lähtemään lenkille. Otin juoksukengät mukaan.  

To 25.8.2011

(Klo 8.40): Olen tässä juuri aloittelemassa töitä. On yllättävän pirteä olo, vaikka onkin aamu. Johtuu varmaan siitä, että menin nukkumaan jo puolenyön aikaan. Istuimme eilen ruokapöydän ääressä koko illan. Muut joivat viiniä, minä kevytkokista. (Aaaargh, mitkä vatsavaivat… #¤%&x…) Liisalla oli mukana kortteja, joista piti valita pari: yksi, joka kuvaa itseä tutkijana ja toinen, joka kuvaa omaa tutkimusta. Valitsin tutkimustani kuvaavaksi kortiksi Picasson Le baiser'n, koska siinä yhdistyy selvästi kaksi asiaa: prosodiantutkimus ja kirjoitustulkkauksen tutkimus. Lisäksi on monenlaisia muita näkökulmia eri suuntiin. Itseäni tutkijana kuvasi jonkinlainen robotti, jolla oli käsissään erilaisia aseita; täytyy tuntea tekniikkaa ja käyttää erilaisia apuvälineitä. Juttelimme niiden korttien pohjalta tosi pitkään.

Kuulin muuten, että treenimme Liikuntamyllyssä jouduttiin eilen perumaan, koska koko halli suljettiin päämuuntamon rikkoutumisen takia. Dääm. Toivottavasti saavat vian korjattua mahdollisimman pian.

(Klo 0.00): Aamupäivällä oli aikaa tehdä vapaasti töitä. Oli jotenkin tosi virkeä olo, ja sainkin hommat siinä ihan kivasti etenemään. Ennen lounasta kerkesin vielä käydä muutaman kilsan lenkillä kauniissa maalaismaisemissa. Teki hyvää päästä vähän liikkumaan. Lounaan jälkeen oli pitkä keskustelutuokio. Sen jälkeen kerkesi vielä vähän aikaa tehdä omaa tutkimusta. Sitten olikin jo aika mennä saunaan. Saunan jälkeen sitten syötiin ja keskusteltiin taas tosi pitkään. Päivä meni nopeasti, ja oli koko ajan tosi hyvä fiilis. Pidän tästä paikasta, ja ihmisetkin ovat tietysti tosi mukavia. Jos jotain olisi kaivannut lisää, niin ehkä VÄHÄN enemmän aikaa pelkkään tutkimuksen tekemiseen. Varsinaista "raakaa työtä" vähän lisää siis. Vähemmän puhetta ja enemmän tekemistä siis. Vähän sama ilmiö kuin aikidoleireillä törmää toisinaan siihen, että valmentajat puhuvat liikaa (minun makuuni siis). Asia voi olla vaikka kuinka kiinnostavaa, mutta siltikin jossain vaiheessa tulee sellainen fiilis, että tahtoisi vain päästä treenaamaan. Ylipäänsä minua alkaa AINA pitkästyttää, jos joudun jumittamaan paikoillaan kovin pitkään ilman, että voin räpeltää samalla jotain omia juttujani (tai vähintäänkin puhua jonkun kanssa JUST NIISTÄ jutuista). Luonnekysymys. Ei mahda mitään.

Anyway, päivä kului siis tosi mukavasti. Olen viihtynyt täällä hyvin. Huomenna onkin jo vika päivä. Lähdemme täältä pois jo joskus iltapäivällä.

Pe 26.8.2011

(Klo 14.10 junassa): Aamupäivällä oli vielä aikaa tehdä tutkimusta. Sitten oli loppukeskustelu ja lounas. Olimme kaikki hyvin tyytyväisiä tähän retkeen. Sanoin kyllä, että varsinaista aktiivista työaikaa olisi minun puolestani voinut olla enemmänkin. Keskustelu oli mukavaa ja hyödyllistä, mutta siihen meni mielestäni hieman liikaa aikaa. Mutta tämä on tietysti yksilöllistä. Muut pitivät niitä pitkiä keskusteluhetkiä aivan erityisen antoisina. Anyway, nyt olen jo kotimatkalla. Liisa lähti viikonlopuksi mökille, joten palaan Helsinkiin junalla.  

(Klo 16.33 kotona): Bäkissä! Jess! Tässähän ehtii vielä hyvin mennä hillumaan Taiteiden yöhön… 😉 Täytyy kyllä hoitaa muutama asia ensin.

Ma 15.8.2011

Olemme päättäneet Axelin kanssa ryhtyä laihikselle. Tarkemmin sanottuna alamme noudattaa Atkinsin dieettiä, joka on yksi versio vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Ostin Havaijilta aihetta käsittelevän kirjan. Tiivistettynä kyse on siitä, että rasvaa ei tarvitse välttää lainkaan. Sen sijaan hiilareita ei saa ensimmäisten kahden viikon aikana vetää kuin 20 g päivässä. Käytännössä pystyy syömään lihaa, kalaa ja kananmunia. Myös salaattia ja vihanneksia voi syödä, mutta niidenkin määrä on tiukkaan rajoitettu, koska niissäkin on jonkin verran hiilareita. Alkoholia ei voi juoda ensimmäisten kahden viikon aikana lainkaan, eikä myöskään tavallista kahvia. Ainoastaan kofeiinitonta kahvia saa juoda. Kevytkokis on sallittua (koska siinähän on 0 g hiilareita), joten sitä tulee varmaankin vedettyä aika paljon…

Seuraan tässä blogimerkinnässä laihiksen etenemistä siten, että tämän aamun painoni on 0,0 kg, ja muutokset suhteutetaan siihen. Suluissa oleva luku ilmaisee muutosta suhteessa lähtöpainoon, ja sulkujen edellä oleva luku muutosta suhteessa edelliseen päivään.

• Ma 15.8: 0,0 kg
• Ti 16.8: -0,4 kg
  • Söin eilen muistaakseni kahdeksan kananmunaa ja kaksi pihviä. Siltkin paino laski. Saattoi tosin johtua osittain myös treeneistä, jotka vedin eilen illalla. En ollut kongressimatkan takia treenannut viikkoon, joten nesteitä oli varmaankin kertynyt jonkin verran.
  • Hyvä puoli tässä dieetissä on ainakin se, että LIHAKSET eivät lähde… Proteiinia saa kyllä riittävästi.
• Ke 17.8: -0,6 kg (-1,0 kg)
  • Ihan hyvältä näyttää tähän asti. Eilen aamuna oli kyllä tosi rankat treenit taas. Juostiin Eltsun purtsaa, hypittiin tasajalkaa mäkeä ylös (etu- ja takaperin), jne. Olin ihan poikki jo ekan mäen jälkeen. Pudotus johtuu varmaan osittain myös niistä treeneistä (viime viikon tauon jälkeen). Dieetti piti kyllä hyvin myös.
• To 18.8: -0,8 kg (-1,8 kg)
  • Ihan kiva pudotus taas, mutta pakko sanoa, että eilen tämä dieetti tuntui tosi rankalta. Oli jotenkin voimaton olo koko päivän. Lisäksi oli vähän päänsärkyä. Kofeiiniton kahvi ei piristä ollenkaan, joten en meinannut saada pidettyä itseäni hereillä. Tuntui myös siltä, että lihakseni eivät saaneet riittävästi energiaa. Jalat olivat ihan jumissa tiistaiaamun treenien jäljiltä. Kävin lihasteni kanssa lyhyen keskustelun eilen illalla kiivetessäni portaita ylös Myllypuron metroasemalla. Ne uikuttivat minulle alahuuli väpättäen: "Mistä me muka ny saadaan energiaa tähän treeniin, ku ei oo yhtään hiilareita??" "Polttakaa rasvaa, pösilöt!" Se oli lyhyt keskustelu.
  • Joku kysyi, mikä on motiivini tämän dieetin aloittamiseen. No se on tietysti se, että saisi lihakset paremmin näkyviin. On kivempi pullistella muskeleita, jos saa kaiken ylimääräisen poltettua niiden päältä. 😉 ERITTÄIN naisellista! 😉
• Pe 19.8: +0,5 kg (-1,3 kg)
  • No höh. Näköjään tälläkin dieetillä paino voi välillä pompata ylöspäinkin. Dieetti kyllä piti tosi hyvin koko eilisen, mutta en treenannut eilen ollenkaan. Johtuu varmaan siitä. Nesteiden heittelyä siis. No, nyt olen juuri lähdössä Eltsuun aamutreeneihin. Lähtee taas taatusti nesteet liikkeelle…
• La 20.8: -0,5 kg (-1,8 kg)
  • Jess! Takaisin alaspäin.
• Ma 22.8: +0,5 kg (-1,3 kg)
  • Dääm… Takaisin ylöspäin. (#¤%&x…)
• Ti 23.8: -0,5 kg (-1,8 kg)
  • Ja taas alespäin.
• Ke 24.8: 0,0 kg (-1,8 kg)
• La 27.8: 0,0 kg (-1,8 kg)
  • Hemmetti. Nyt sit näköjään on jämähdetty tähän kohtaan. Ihan hirvee vaiva siellä Lempäälässä, kun piti syödä eri juttuja kuin kaikki muut, ja siltikin paino on pysynyt vain SAMANA! (#¤%&x…)
  • Toisaalta hyvä uutinen on se, että nyt kyse ei voi millään olla nesteiden heilahtelusta, koska en treenannut eilen ollenkaan ja olen ylipäänsä treenannut todella poikkeuksellisen vähän tällä viikolla. Oikeastaan ihan jees tulos, jos on parissa viikossa kuitenkin lähtenyt melkein kaksi kiloa "ihan oikeasti" (eikä pelkästään nesteistä, eikä varsinkaan lihaksista).
• Su 28.8: -0,1 kg (-1,9 kg)
  • Jihuu.
• Ma 29.8: +0,1 kg (-1,8 kg)
  • No just joo… Kävin eilen lenkillä ja söin tosi vähän, mut näköjään tää menee jotenkin epäjohdonmukaisesti.
• Ti 30.8: -0,0 kg (-1,8 kg)
  • No höh. Jostain syystä tämä on näköjään se paino, johon keho tahtoo jämähtää.
• Ke 31.8: -0,4 kg (-2,2 kg)
  • Jihuu! Treenasin eilen kaksi kertaa: aamulla aikidoa ja illalla savatea. Kummatkin treenit olivat tosi rankat. Jo aamutreeneissä olin ihan poikki, kun teimme vauhdikkaaseen tahtiin paljon kovia heittoja. Illalla savaten tehotreeneissä karisivat sitten taas kaikki turhat luulot muka hyvästä kondiksesta… Siis se oli NIIN rankkaa, että meinasi taju lähteä. (Rankkuutta tietysti lisäsi se, että en ollut ehtinyt palautua aamutreeneistämme, jotka olivat nekin rankat.) No, mut paino putos lopultakin. =)
• To 1.9: +0,4 kg (-1,8 kg)
  • [Kommentti sensuroitu.]
• Pe 2.9: 0,0 kg (-1,8 kg)
• Ma 5.9: +1,1 kg (-0,7 kg)
  • No just joo. Viikonloppuna tuli näköjään noin paljon lisää painoa, vaikka treenasin lauantaina kaksi tuntia ja pidin dieetistä kiinni koko ajan. En ole rikkonut sitä ollenkaan. Täytyy varmaan alkaa  syödä vähemmän. Dieetti ei enää tässä vaiheessa kiellä viiniä, koska siinä ei ole juurikaan hiilareita. Luulen, että käytännössä sitä kannattaa kuitenkin välttää, koska alkoholi hidastaa kaiken muun energian palamista. Viikonloppuna tuli otettua vähän viiniä, ja se saattoi olla virhe.
• Ti 6.9: 0,0 kg (-0,7 kg)
  • Tämän taustalla on pakko olla jotakin sellaista, että kun keho saa paljon proteiinia ja kun liikun niin paljon, niin lihaksisto kasvaa. En tajua, miten muuten tämä paino voisi selittyä. Axel on nimittäin ollut täsmälleen yhtä kauan samalla dieetillä, ja häneltä on pudonnut jo viisi kiloa!
• Ke 7.9: -1,3 kg (-2,0 kg)
  • No niin! Asiaa! Treenasin taas eilen kaksi kertaa. Näköjään silloin lähtee nesteet liikkeelle.
• To 8.9: 0,0 kg (-2,0 kg)
  • Jess! Ei noussut ylöspäin! Safkaamisen määrä karkasi eilen illalla totaalisesti lapasesta, joten olin varma, että tulisi vähintään puoli kiloa taas takaisin.
• Pe 9.9: 0,0 kg (-2,0 kg)
  • Jämähdys. Mut ei se mitään. Pääasia, ettei ole vieläkään noussut ylöspäin. Viikonlopun aikana varmaan taas nousee.
• La 10.9: +0,3 k
  g (-1,7 kg)
  • Näköjään viini vaikuttaa niin, että heti nousee. Aamulla oli ihan sikarankat treenit, enkä syönyt mitenkään erityisen paljon eilen, mutta heti näköjään nousee, kun ottaa pari lasia viiniä. Ilta-ateria tuli syötyä aika myöhään. Saattaa tietysti johtua osittain siitäkin.
• Ma 12.9: -0,3 kg (-2,0 kg)
  • Yllättävää kyllä paino on näköjään taas pudonnut ennalleen, vaikka pidin eilen välipäivän treenaamisesta.
• Ti 13.9: 0,0 kg (-2,0 kg)
  • (Klo 5.53): Hemmetin huonosti nukuttu yö. Kauhee stressi päällä. On taas NIIN paljon kaikkee, ja lisää pukkaa. Päivät sirpaleisia. Samoin yöt. No, mut kohta on aamutreenit ja sen jälkeen urheiluhieronta. Ehkä sitä siinä taas vähän rentoutuu, ainakin hetkeksi.
• Ke 14.9: +0,5 kg (-1,5 kg)
  • No just joo… Eilen illalla en ehtinyt savateen, koska vietimme Axelin mutsin synttäreitä Töölönrannassa. Nousu johtuu varmaan taas viinistä. Heti nousee paino, jos vähänkään juo alkoholia, vaikka olisi ollut kuinka rankat treenit samana aamuna.
  • Axelilta oli eiliseen mennessä pudonnut paino jo 5,6 kg. Öpistä!!
  • #¤%&x… Axelilta oli kuulemma pudonnut paino tänä aamuna 0,5 kg eiliseen nähden. Joo kiva. Joimme illalla täsmälleen saman verran, eikä syömisessäkään ollut ainakaan merkittävää eroa. Ja MÄ olin treenannut eilen aamuna lonkkaheittoa kiertopotkusta ym. sikarankkaa (ilman aamupalaa tietysti), eikä Axel ollut harrastanut ollenkaan liikuntaa. Jostain syystä tää dieetti vaikuttaa sopivan Axelille tosi hyvin, mutta mulle siitä ei ole kovinkaan paljon hyötyä. Aion kuitenkin jatkaa vielä jonkin aikaa.
• To 15.9: 0,0 kg (1,5 kg)
  • Joo kiva. Tähän sit jämähdetään.
  • Tuli mieleen, että jotkut ovat sitä mieltä, että Atkinsin dieetin teho tulee jossain määrin myös sen ruokahalua vähentävästä vaikutuksesta. Mulla kyseinen vaikutus on ollut vähäinen (surprise!!), kun taas Axel on syönyt viime aikoina selvästi vähemmän kuin ennen.
• Pe 16.9: Olen tällä hetkellä Tampereella kirjoitustulkkausprojektin seminaarissa, joten en pysty tänä aamuna punnitsemaan itseäni. Olimme eilen illalla raflassa, mutta söin tällä kertaa niin kevyesti, että en usko painoni nousseen sen takia. Oli nimittäin ihan järjetön nälkä jo pari tuntia sen jälkeen, mutta en voinut syödä mitään, koska tässä hotellissa ei ole iltaisin tarjolla mitään hiilihydraatitonta. Täytyy toivoa, että aamupalalla sentään on! 8-/ Muuten mä delaan nälkään.
  • Jess! Tämäpä hyvä uutinen: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus+Kaikki+liikunta+pident%C3%A4%C3%A4+ik%C3%A4%C3%A4/1135269389300 
  • Meitsin pitäisi tuon laskutavan mukaan delata joskus about 150-vuotiaana, tai jotain. =)
• La 17.9: -0,9 kg (2,4 kg)
  • Jess!
• Ma 19.9: +0,9 kg (-1,5 kg)
  • Niinpä niin…
• Ti 20.9: 0,0 kg (-1,5 kg)
  • No ihan jees, että paino ei sentään noussut, vaikka eilen illalla oli se Akatemiaklubin karonkka, jossa tuli kuitenkin juotua jonkin verran viiniä. Enkä siksi ehtinyt eilen treenaamaankaan ollenkaan. Nukuin muuten viime yönä äärimmäisen huonosti. Tai oikeastaan en nukkunut juurikaan. Siihen nähden olo on nyt yllättävän pirteä.
• Ke 21.9: -0,5 kg (-2,0 kg)
  • Ihan kiva pudotus, vaikka en ollut eilen illalla savatessa. Oli niin väsynyt olo illalla, että oli pakko nukkua univelkoja pois. Aamutreeneissäkin tuli treenattua huomattavasti normaalia rauhallisemmin, koska olin huonovointinen. Mutta näköjään paino siis kuitenkin putosi.
• To 22.9: 0,0 kg (-2,0 kg)
  • Tähän taas jämähdetään näemmä. Olin eilen illalla treeneissä, mutta otin ihan kevyesti: paikalla oli paljon aloittelijoita, joita neuvoessa aika kului niin, että ei itse oikeastaan ehtinyt treenata. Mutta se sopi minulle ihan hyvin, koska olen ollut tällä viikolla hieman huonovointinen. Olisi kiva mennä tänään savateen, mutta täytyy vähän tarkkailla vointia. Saattaa olla, että en jaksa tällä hetkellä niin rankkoja treenejä.
• Pe 23.9: 0,0 kg (-2,0  kg)
  • Jämähdys todellakin. En treenannut eilen ollenkaan, koska oli heikko olo. Nyt olen lähdössä aamutreeneihin. Saa nähdä, miten menee. Juuri nyt olo on hyvä.
• Ma 26.9: -0,8 kg (-2,8 kg)
  • Jihuu!! En harrastanut viikonloppuna ollenkaan liikuntaa, ja lauantaina tuli rikottua dieettiä oikein olan takaa. Olin Sulkavalla Mummon muistoseuroissa (nyt on kulunut vuosi hänen kuolemastaan), ja siellä tuli syötyä vaikka mitä. Siltikin paino on näköjään pudonnut yllättävän paljon. Ei pysty tajuumaan.
• Ti 27.9: +0,5 kg (-2,3 kg)
  • No höh. =(
• Ke 28.9: 0,0 kg (-2,3 kg)
  • Jämähdys näemmä, vaikka treenasin eilen kaksi kertaa. Aamulla aikidoa ja illalla savatea taas pienen tauon jälkeen.
• To 29.9: 0.0 kg (-2,3 kg)
  • Jämähdys todellakin.
• Pe 30.9: 0,0 kg (-2,3 kg)
• Ma 3.10: -0,5 kg (-2,8 kg)
  • Jiihaaa!!! Tää on kyl ihan epäloogista. Olen nimittäin treenannut viimeksi perjantaiaamuna, ja lauantaina oli taas se päivä, jolloin rikoin dieettiä. Söin Fredrikin karonkassa ja väitöskahveilla ihan normaalisti. Siltikin paino on yhtäkkiä PUDONNUT. Ei pysty tajuumaan.
• Ti 4.10: -0,3 kg (-3,1 kg)
  • No oho. Nyt syynä on kyllä varmasti se, että en pystynyt eilen illalla syömään mitään. Olin jostain syystä treenien jälkeen hemmetin huonovointinen. Pyysin Pekkaa vetämään aamutreenit tänään, ja se oli varmaankin järkevää, koska olo on edelleen aika kaamea. Olen varmaan tulossa kipeäksi.
• Ke 5.10: -1,1 kg (-4,2 kg)
  • Oho! Onpas suuri pudotus yhtäkkiä, vaikka en treenannut eilen ollenkaan. Nyt se johtuu kyllä siitä, että olen ollut huonovointinen enkä ole siksi voinut syödä juurikaan. Viime yö oli levoton. Nyt vointi on kuitenkin melko hyvä, joten kai tämä alkaa tästä mennä ohi.
  • Tämä on taas osoitus siitä, että paino ei putoa treenaamalla vaan syömättömyydellä. Treenaaminen tuntuu vain nostavan painoa, koska se kasvattaa lihaksia.
• To 6.10: -1,1 kg (-5,3 kg)
  • No hitsi! 😎 Yhtäkkiä lähtenyt NOIN paljon painoa! Vedin eilen illalla treenit, mutta otin huomattavasti tavallista kevyemmin. Ruokahalut ovat olleet todella surkeat viime päivinä. Johtuu varmaan siitä. Yllättävän suuri äkkipudotus silti.
• Pe 7.10: 0,0 kg (-5,3 kg)
  • Just näin, et heti, kun ryhtyy taas treenaamaan, niin paino jämähtää. Olin eilen savatessa tehotreeneissä. Oli ihan sikaran
    kkaa.
• La 8.10: Yöh!!! 8-/ Pidimme tänä iltana Axelin kanssa breikkiä dieetistä. Olemme nimittäin päättäneet niin, että yhtenä päivänä viikossa voi rikkoa Atkinsia niin paljon kuin lystää. Siispä kävimme tänä iltana Mäkissä vetämässä hirveät mätöt ja ostimme lisäksi järjettömän karkkivuoren. Yöh, mikä olo!!! 8-/ Mä en enää KOSKAAN syö karkkia!!! NEVER!
• Ma 10.10: +0,6 kg (-4,7 kg)
  • Oli odotettavissakin, että viikonlopun aikana paino nousee, koska lauantai-ilta meni ihan överiksi, ja muutenkin tuli syötyä selvästi enemmän kuin muuten viime viikolla. Joka tapauksessa olen ihan tyytyväinen siihen, että nousu ei ole tuon suurempi. Olin odottanut vähintään kilon nousua.
• Ti 11.10: 0,0 kg (-4,7 kg)
• Ke 12.10: 0,0 kg (-4,7 kg)
• To 13.10: 0,0 kg (-4,7 kg)
• Pe 14.10: 0,0 kg (-4,7 kg)
  • Jämähdys.
• Ma 17.10: +0,5 kg (-4,2 kg)
  • Pieni nousu näköjään viikonlopun aikana. Se oli kyllä ihan odotettavissakin. Lauantai-iltana pidimme taas "hiilari-illan". Kävimme ensin raflassa vetämässä pitsat ja menimme sen jälkeen leffaan karkkipussit kourassa. Muutenkin viikonlopun aikana tuli safkattua aika paljon, ja eilen oli välipäivä treeneistä.
  • Axelilta on tippunut samassa ajassa jo 9 kiloa… (#¤%&x…)
• Ti 18.10: -0,8 kg (-5,0 kg)
  • Jess!!!
• Ke 19.10: -0,3 kg (-5,3 kg)
• To 20.10: +1,0 kg (-4,3 kg)
  • Tosi suurta tää vaihtelu. Innostuin varmaan eilen illalla treenien jälkeen safkaamaan vähän liikaa.
• Pe 21.10: -0,4 kg (-4,7 kg)
• Ma 24.10: -0,6 kg (-5,3 kg)
  • Täh?! Ihan uskomatonta! Lauantai-iltana tuli taas safkattua ihan älyttömästi: pitsaa, jätskiä, karkkia, suklaakeksejä,… Siltikin paino on pudonnut viikonlopun aikana! Ehkä hyöty loppuviikon liikunnasta tulee jotenkin jälkikäteen, tai jotain.
• Ti 25.10: 0,0 kg (-5.3 kg)
• Ke 26.10: -0,4 kg (-5,7 kg)
  • Jess!
• To 27.10: -0,8 kg (-6,5 kg)
  • Ou jee!! Nythän tää alkaa sujua tosi hyvin tää laihis!!! =))) Paino on tällä hetkellä niin alhaalla, että siitä on kyllä TOSI kauan aikaa, kun viimeksi painoin tämän verran. Tajusin itse asiassa juuri, että vaikka tämän Atkins-dieetin aikana olen tiputtanut "vain" 6,5 kg, niin painoni on tällä hetkellä 10 kg alhaisempi kuin keväällä 2010, ennen kuin aloin pudottaa painoa Pekingin Combat Games -suurtapahtumaa varten. Veitugou!!! =)))
• Pe 28.10: -0,5 kg (-7,0 kg)
  • Jiihaa!!! Vähänks mä oon kova! Seittemän kiloa jo! =)))
• Ma 31.10: 0,0 kg (-7,0 kg)
  • Jämähdys, vaikka viikonloppuna tuli treenattua tosi paljon, enkä lauantai-iltaa lukuunottamatta syönyt erityisen paljon. Mutta olen aiemminkin huomannut, että leiriviikonloput eivät ainakaan välittömästi vaikuta painooni pudottavasti. Välillä paino on jopa noussut. Ehkä lihaksiin kerääntyy rasituksen takia hetkellisesti nestettä, tai jotain, ja paino saattaa sen takia jopa nousta väliaikaisesti.
• Ti 1.11: -0,2 kg (-7,2 kg)
  • Ei oo kyl kondiksessa kovin paljon hurraamista tällä hetkellä… Meinasin taas delata aamutreeneihin tänään, vaikka itse vedin… =D
• Ke 2.11: -0,3 kg (-7,5 kg)
  • Jihuu!!! Tavoite on 10 kiloa, joten maali häämöttää jo!
• To 3.11: +0,3 kg (-7,2 kg)
  • Dääm… Olisi pitänyt jättää eilinen iltapala väliin.
• Pe 4.11: +0,2 kg (-7,0 kg)
  • #¤%&x… Varmaan se iltapala taas. Tuntui vaan savatetreenien jälkeen siltä, että on pakko syödä jotakin. Etenkin, kun tänään oli taas aamutreenit. Vitsit, että on muuten niskat jumissa tällä hetkellä. En tajuu, mistä johtuu. Onneksi tänään sattui olemaan aika urheiluhierojalle aamutreenien jälkeen. Jonkin verran auttoi. Esim. iriminagea treenatessa tuntuu varsin epämiellyttävältä, kun niskat ei taivu ollenkaan. 8-/
• Ma 7.11: -1,0 kg (-8,0 kg)
  • Täh?! Nyt en kyl tajuu ollenkaan! La-iltana tuli safkattua ihan sairaasti hiilareita ja kaiken lisäksi juotua alkoholia, ja siltikin paino on pudonnut. Vähänks siistii!! KAHDEKSAN kiloa jo!!! =))))
• Ti 8.11: 0,0 kg (-8,0 kg)
• Ke 9.11: -0,3 kg (-8,3 kg)
  • By the way, olin tänään hammaslääkärissä viiden vuoden tauon jälkeen. Hemmetti… Tuli sellainen fiilis hammaslääkärin tuomiosta, että menee suunnilleen koko kalusto uusiksi. Ensiksikin mulla on NELJÄ reikää, jotka pitää paikata. Voikohan se johtua light limujen liiallisesta juonnista? (Vedän nykyään ainakin pari litraa päivässä.) Lisäksi on hammaskiveä, joka pitää poistaa. Karseeta!!! Kaikkein pahinta on kuitenkin se, että mulla on niin tiukat hammasvälit, että hampaat pitäisi ehkä oikoa. Mut sit mä saisin RAUDAT!!! 888888888-/ Näyttäisin ihan teiniltä! EI KÄY! NEVER!!!!! Kunnon shokkihoito tämä aamu. (Eikä hammaslääkärin lasku tästä tuomiosta mitenkään nostanut tunnelmaa… #¤%&x…)
  • Joo siis, ei hemmetti, toi hammasrautajuttu ei kyl käy. 8-/ Enhän mä kehtais enää näyttäytyä julkisilla paikoilla päiväsaikaan. Ja täytyy vähän ajatella mun kavereitakin: nehän kuolis kaikki nauruun välittömästi, ja on ne kuitenkin vähän liian nuoria delaamaan. Joten ei se hammasrautajuttu kyl käy. Näin on näreet.
• Pe 11.11: Vaa'assani on jotakin häikkää tällä hetkellä. Se näyttää ihan random-arvoja. Kun nousen vaa'an päälle viisi kertaa peräkkäin, saan viisi eri painoa. Sama ongelma oli jo eilen. Patterit on ehkä lopussa, tai sitten vaaka on kastunut ja vaurioitunut. Hyppään nimittäin usein sen päälle suoraan suihkusta. Anyway, harmillista.